Blogit

Median ja julkisen vallan suhteet IV (6.)

5.3.2017

Kyläniemessä riittää upeita maisemia. Tässä on näkymä Myhkiönselälle.
Kyläniemessä riittää upeita maisemia. Tässä on näkymä Myhkiönselälle.

Etelä-Karjalan lähivuosien suuriin kysymyksiin kuuluu Eksoteen liityvän maakuntahallinnon ohella Lappeenrannan jätevesiratkaisu, jota on suunniteltu jo kolmen vuosikymmenen ajan. Se on tosiaan ollut todellinen iäisyyshanke, jossa suunnitelma toisensa perään on torpattu. Kuinkahan paljon rahaa suunnitteluun ja oikeuskäsittelyihin on uponnut?

Olen itsekin uutisoinut hankkeita ja ottanut kantaa eri suunnitelmiin. Ensimmäinen suunnitelma uudesta jätevesipuhdistamosta laadittiin jo 1980-luvulla, kun iso jätevesiallas murtui. Sen mukaan uusi puhdistamo oli rakennettu Hanhijärvelle eli selvästi keskustan ulkopuolelle ja purkuvesistönä olisi entiseen tapaan Rakkolanjoki.

Erikoista suunnitelmassa oli, että Hanhijärven ja Haapajärven välille olisi kaivettu selkeytysaltaita, joihin mahdollinen liete olisi laskeutunut. Ajatuksena oli lisäksi, että näissä vesialtaisssa kasvatettaisiin kalanpoikasia. Idea oli hieno, mutta suunnitelma kaatui lähinnä Hanhijärven kylän asukkaiden ja ympäristöjärjestöjen voimakkaaseen vastustukseen.

Seuraavassa vaiheessa vaihtoehtoisina purkuvesistöinä olivat Saimaa, Vuoksi ja Rakkolanjoki. Ympäristöhallinto ja Korkein hallinto-oikeus pitivät kahta ensimmäistä vaihtoehtoa toteuttamiskelpoisena, mutta Rakkolanjoki-vaihtoehdolle ei suotu lupaa.

Lappeenrannan kaupunki neuvotteli metsäyhtiö UPM:n kanssa, jotta yhdyskunnan jätevedet voitaisiin johtaa Kaukaan tehtaiden puhdistamoon. Metsäyhtiöstä ilmoitettiin, että yhdyskunnan jätevedet sotkisivat tehtaan prosessit.

Merkittävä osa Lappeenrannan päättäjistä kannatti jätevesien laskua edelleen Rakkolanjokeen, koska se olisi selvästi halvin vaihtoehto. Erityisesti ympäristöjärjestöt ja -hallinto vastustivat kiivaasti Rakkolanjoki-vaihtoehtoa.

Ympäristöväki toivoi saastuneen Haapajärven puhdistamista ja pelkäsivät, että Venäjä reagoi voimakkaasti, mikäli Lappeenrannan jätevesien lasku Viipurinlahteen jatkuu. Lisäksi peloteltiin, että Lappeenrannan kaupunki joutuu maksamaan korvauksia venäläisille Rakkolanjoen varrella olevien venäläiskaivojen saastuttamisesta.

Veronmaksajana kannatin kolumneissani ja kommenteissani halvinta vaihtoehtoa. Kirjoitin, ettei Venäjällä ole varaa vaatia korvauksia Viipurinlahden ja venäläiskaivojen saastuttamisesta, kun suurvalta on saastuttanut vuosisatoja Suomenlahtea meiltä lupaa kysymättä ja korvauksia maksamatta.

Lisäksi väite Viipurinlahden saastuttamisesta ontuu. Suomalaisten selvitysten mukaan Viipurinlahden kuormituksesta vain kaksi prosenttia johtuu Rakkolanjoesta. Viipurin kaupunki on pääsaastuttaja.

Näkemystäni Rakkolanjoki-vaihtoehdon paremmuudesta vahvisti myös se, että venäläiset ärtyivät Vuoksi -vaihtoehdosta. Svetogorskin kaupunki ottaa nimittäin juomavetensä Vuoksesta. Tieto tuli rajavesikomissiolta KHO:n päätöksen jälkeen.

Irvailin eräässä kirjoituksessa, että Venäjän presidentiltä saattaisi tulla miljoonalasku nootin kera Svetogorskin juomaveden pilaamisesta. Vaikka kaikkitietävät ympäristöihmiset väittivät uuden puhdistamon puhdistetun jäteveden olevan todennäköisesti lähes juomakelpoista. Mutta aina ovat mahdollisia erilaiset häiriötilanteet laitteiden rikkoontumisen tai inhimillisen erehdyksen takia.

Onkin myönteistä, että ratkaisua on suunniteltu uudelta pohjalta. Hyväristönmäkeen kaavailtu jätevesipuhdistamo ei tyydytä kaikkia. Tällä kertaa vastustajina ovat lähiseudun asukkaat, jotka pelkäävät hajuhaittoja. Lähimpään taloon on puoli kilometriä. Valittajilta voisi kysyä, ettekö tiedä, että nykyinen puhdistamo on melkein keskellä kaupunkia?

On toki myönnettävä, että olen saanut monenlaista palautetta pääkirjoituksista, kolumneista ja kommenteista, eikä se ole aina ollut mukavaa luettavaa. Kielteinen palaute on pääosin tullut tietyiltä piireiltä vihervasemmistolta. Artikkelitoimittajana pääsin ottamaan kantaa ajankohtaisiin kysymyksiin voimakkaammin kuin esimerkiksi päätoimittaja, eikä tarvinnut kirjoittaa lehden linjan mukaisesti. Päätoimittajat ja pääkirjoitustoimittajat joutuvat painimaan henkisten paineiden alaisena, kun joutuu kirjoittamaan lehden linjan mukaisesti, vaikka itse ajattelee aivan toisin. Tuloksena on yleensä täysin linjaton kirjoitus, jossa toistuvat sanat: toisaalta, toisaalta, toisaalta.

Yhteen merkittävään asiaan lehdellä oli selvä linja. Se oli Saimaankaupunki -hanke, jota lehti ajoi voimakkaasti. Hanke oli kuitenkin heti alkuunsa tuomittu epäonnistumaan, kun imatralaiset pelkäsivät joutuvansa entistä enemmän altavastaajiksi. Lisäksi Imatralla päätöksentekoa hankaloitti riidat hallitsevassa demaripuolueessa, kuten edelleenkin.

Esimerkiksi ydinvoiman puolesta otin usein kantaa 1990-luvulla, jolloin eduskunta kielsi viidennen ydinvoimalan rakentamisen. Jälkikäteen voi väittää, että kyseessä oli miljardimoka. Jos päätös olisi ollut myönteinen, viides ydinvoimala olisi ehkä jo kymmenen vuotta sitten valmistunut. Tällöin Suomen energiaomavaraisuus olisi noussut merkittävästi ja energian tuonnissa olisi säästetty satoja miljoonia euroja vuodessa.

Palautetta on tullut myös korkeammalta taholta. Lappeenrannan kaupungin heikkoa taloudenhoitoa arvostellessani kaupunginjohtaja Markku Andersson veti porot sieraimeen. Liikenneministeriön kansliapäällikkö Juhani Korpela ärsyyntyi puolestaan, kun ehdotin pääkirjoituksessa Saimaan kanavan vuokrasopimuksesta luopumista.

Pääkirjoituksessa totesin, että Suomi EU-maana ei ole velvollinen hoitamaan ja kunnostamaan vieraan maan liikenneväyliä. Venäjän pitäisi hoitaa Saimaan kanavan Venäjän puoleisen osuuden, eikä Suomen pitäisi maksaa enää vuokraa ja vastata kanavan hoidosta ja kunnossapidosta..

Eihän mikään muukaan maa maksa toisen maan alueelle jatkuvaa moottoritietä, rautatietä tai kanavaa. Miksei Suomen hallitus ja virkamiehistö toiminut kansainvälisten käytäntöjen mukaisesti?

Saimaan kanava-alueen vuokra nousikin merkittävästi uuden sopimuksen takia. Kanavan kannattavuus heikkenee entisestään, mikäli suunnitellut sulkujen pidennykset toteutetaan. Ironinen lausahdus, ”kanava kannattaa vain talvella”, pitää entistä paremmin paikkansa.

Korpela antoi tuoreeltaan pääkirjoituksen jälkeen Etelä-Saimaalle laajan haastattelun vuokrasopimuksen tarpeellisuudesta. Sopimuksesta oli neuvoteltu pitkään, mutta Suomen puolelta ei oltu ehdotettu kansainväliseen käytäntöön siirtymistä.

En tiedä, mikä oli lehden linja sopimuksen suhteen, eikä sitä kerrottu minulle jälkeenpäinkään. Epäselväksi jäi myös se, antoiko Korpela haastattelun omasta aloitteesta vai lehden pyynnöstä.

Mutta näin se usein menee. Ei pienissä toimituksissa ehditä aina keskustella, mikä on lehden linja kulloiseenkin asiaan. Pääkirjoituksen linja on kirjoittajan vastuulla varsinkin, kun Etelä-Saimaa siirtyi käytäntöön, että pääkirjoituksessa on kirjoittajan nimi.


Median ja julkisen vallan suhteet III (5.)

5.3.2017

Moni Kyläniemen mökkiläinen pääsee nauttimaan savusaunan löylyistä. Itse olen päässyt maistelemaan Reijo Lappalaisen ja poikani Veijo Hytin savusaunan (kuvassa) löylyistä.
Moni Kyläniemen mökkiläinen pääsee nauttimaan savusaunan löylyistä. Itse olen päässyt maistelemaan Reijo Lappalaisen ja poikani Veijo Hytin savusaunan (kuvassa) löylyistä.

Suomen media, etunenässä Helsingin Sanomat ja Yle, on käynyt ennennäkemätöntä parjauskampanjaa Donald Trumpia vastaan. Olen koko syksyn ja talven seurannut erityisesti Helsingin Sanomissa Laura ja Saska Saarikosken uutisointia ja kommentointia Yhdysvaltain vaalikamppailusta ja vaalituloksen analysoinnista.

En ole koskaan tavannut yhtä räävitöntä ulkomaisen presidenttiehdokkaan ja valituksi tulleen presidentin haukkumista ja mustamaalaamista. Yleltä tätä olisi voinut odottaakin, mutta ei Hesarilta. Yrittääkö media ehdoin tahdoin pilata Suomen ja Yhdysvaltain väliset suhteet?

Luin myös Saarikoskien kirjoittaman kirjan Trumpista. Päällimmäiseksi tunteeksi jäi, että kirjaan oli poimittu USA:n lehdistä ja Trumpista kirjoitetuista kirjoista kaikkein härskeimmät ja hurjimmat huhut ja väitteet. Kirja Trumpista on suoranainen häväistystarina presidenttiehdokkaasta.

Trumpissa ei ole nähty mitään hyvää, vaan menestynyt liikemies kuvataan totaalisena valehtelijana, rasistina, ylimielisenä narsistina, naissukupuolen halveksijana ja oman edun tavoittelijana.

Sen sijaan vastaehdokasta Hillary Clintonia kehuttiin maasta taivaaseen. Trumpilla ei katsottu olevan mitään mahdollisuuksia ”kympin tyttöä” (Hillarya) vastaan. Myös Clintoneista liikkuu monenlaisia huhuja ja salateorioita, mutta niistä Suomen media vaikenee.

Mikäli vastaava kirjoittelu olisi ollut Venäjän presidentistä, naapurimaassa olisi varmasti reagoitu erittäin voimakkaasti kirjeenvaihtajien karkotuksen tai nootin muodossa. Tosin todennäköisesti Yhdysvaltain hallinnossa seurataan tarkasti ulkomaisten lehtien kirjoittelua ja poliitikkojen kannanottoja uudesta presidentistä. Näinhän on tehty aina ennenkin, jolloin tietyt suomalaispoliitikot ovat joutuneet mustalle listalle, eivätkä ole tervetulleita Valkoiseen taloon.

Saarikosket arvioivat samalla kirjassaan, kommenteissaan ja kolumneissaan, mitä tapahtuu, jos Trump jostain käsittämättömästä syystä valitaankin Yhdysvaltain presidentiksi. Ensimmäisinä vaikutuksina ennustettiin olevan pörssikurssien romahdus, kauppasota, maailmantalouden taantuma, Yhdysvaltain hajoaminen ja maan eristäminen kansainvälisestä yhteisöistä. Viime viikkoinakin Helsingin Sanomissa on ollut sivukaupalla Trumpin toimien arviointeja. Monet muutkin lehdet ovat seuranneet perässä kuin sopulilauma. Yhden hurjimmista ennusteista antoi Suomen Kuvalehdessä 17.2.2017 New Yorkin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa parhaillaan vieraileva kansainvälisen oikeuden professori Martti Koskenniemi: ”Trumpin toiminta viittaa siihen, että hän pyrkii luhistamaan demokraattisen yhteiskunnan keskeiset rakenteet.”

Koskenniemi arvelee, että jos meno jatkuu nykyisellään, Trumpin viraltapano alkaa neljän kuukauden sisällä, mutta viimeistään vuoden päästä.

Miten skenaariot ja uhkakuvat ovat toteutuneet?

Vaalituloksen selvittyä pörssikurssit USA:ssa laskivat 1-2 prosenttia hetkeksi, mutta nousivat välillä ennätystasolle. Osa USA:n teollisuudesta otti ilolla vastaan Trumpin vakuutuksen, että hän pyrkii kaikin keinoin nostamaan Yhdysvallat entistä suuremmaksi ja kukoistavammaksi maaksi.

Yhdysvaltain teollisuus on jo ilmoittanut suurista investoinneista ja työpaikkojen lisäyksistä. Esimerkiksi maan suurimmat autotehtaat Ford ja General Motors ovat luvanneet investoida kotimaahan ja luopua eräistä investoinneista ulkomaille.

Jopa kiinalaiset yhtiöt ovat luvanneet suuria investointeja Yhdysvaltoihin. Uutistoimisto NBC:n mukaan kiinalaisen verkkokauppayhtiön Ali Baban perustaja monimiljardööri Jack Mo on kertonut Trumpille, että verkkokauppayhtiö suunnittelee aloittavansa amerikkalaisten pienyritysten ja maatalouden tuotteiden myynnin Kiinassa, jolloin Yhdysvaltoihin voi syntyä viiden vuoden kuluessa yli miljoona uutta työpaikkaa.

Kuitenkin Hesari ja suomalainen media ovat vaienneet näistä myönteisistä uutisista. Sen sijaan suomalainen media suitsutti aikanaan presidentti Barak Obaman saavutuksia, vaikka USA menetti hänen kaudellaan miljoonia työpaikkoja ja maan talous joutui pahaan alamäkeen. Kehuttu terveydenhuoltoalan uudistus joutaa Trumpin mielestä romukoppaan liian kalliina. Teollisuustyöpaikkojen vähenemisen takia hyvinvoiva keskiluokka kutistui hänen aikanaan rajusti ja tuloerot kasvoivat. Kammottavana esimerkkinä on autokaupunki Detroit, joka on työpaikkamenetysten takia muuttunut kuin aavekaupungiksi ja slummiksi.

Obaman aikana Yhdysvaltain liittovaltion velka lisääntyi enemmän kuin kenenkään edellisen presidentin aikana. Julkisuudessa on lisäksi ihmetelty, millä perusteella Obamalle myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto.

Trumpin on pelätty ajavan omia ja yhtiöidensä etuja, mikäli hänet valitaan Yhdysvaltain presidentiksi. Hän on luvannut luopua yhtiöidensä johtamisesta, eikä anna niille erikoisetuja.

Jo marraskuussa hän kertoi, ettei ota vastaan presidentin palkka, kun tulee muutenkin toimeen. Myöhemmin hän ilmoitti, ettei hän tarvitse valtionpäämiehelle suunniteltua uutta neljän miljardin arvoista edustuslentokonetta, kun nykyinen on ihan käyttökelpoinen.

Hän on lisäksi ilmoittanut, ettei pidä lainkaan kesälomaa, vaan panee koko työpanoksena Yhdysvaltain hyväksi. Kaiken lisäksi hän tekee pitkää työpaikkaa, kun tarvitsee vain 3-4 tuntia unta vuorokaudessa. Sen sijaan Obaman kerrottiin viimeisellä kaudellaan keskittyneen golfin peluun.

Tässä olisi jotain opiksi otettavaa suomalaisille kansanedustajille, jotka nauttivat lyhyistä työpäivistä, useiden kuukausien kesälomista ja kuuden viikon talvilomista. Suomen eduskuntaa ja yleensä julkista sektoria olisi reilusti saneerattava. Tulisimme varmasti hyvin toimeen sadalla kansanedustajalla, kun valtaosa laeista tulee EU:sta. Järkyttävän esimerkin julkishallinnon tehottomuudesta ja rämettymisestä Eksotesta eronnut muutosjohtaja Timo Salmisaari kertoi Suomen Kuvalehdessä (17.2.2017).

”Tein selvityksen työntekijöiden ajankäytöstä johtamassa yksikössäni.. Se osoitti, että osa lääkäreistä otti vastaan vain 1,8 potilasta päivässä. Siihen kului noin 45 minuuttia työpäivästä!”

Eksoten mielenterveys- ja päihdepalveluiden avohoidon ylilääkäri Juha Kemppinen vahvisti saman näkemyksen.

”Ihmiset valittavat, että ei mahdu enempää potilaita. Olen kiertänyt ympäri Suomen tutkimassa tätä, ja kaikkialla päivittäinen potilasmäärä on päivässä kolmen tasolla. Yksityisellä se on vähintään seitsemän.”

Tästä herää helposti kysymys, onko tämä yleinen käytäntö maanmainiossa Eksotessa. Eli lääkärit työskentelevät puoli päivää täydellä palkalla ja hankkivat toisella puolikkaalla lisätienestiä yksityisellä vastaanotolla.

Valitan, että eksyin aiheesta. Mutta on välillä hyvä huomata, että ennen kuin arvostelee muita, on pantava omat asiat kuntoon.

Trumpin lupauksille ja puheille naurettiin pitkin syksyä ja talvea. Jo ensimmäinen työviikko presidenttinä osoitti, että Trump on tosissaan. Puheet ovat alkaneet muuttua teoiksi. Esimerkiksi muurin rakentamista USA:n ja Meksikon rajalle pidettiin suurena pilana. Kohta virkaanastumisen jälkeen hän ilmoitti, että muurin rakentaminen aloitetaan lähiaikoina. Tuoreeltaan hän asetti esteitä pakolaisten ja siirtolaisten maahantulolle, keskeytti neuvottelut vapaakauppasopimuksista sekä aloitti liittovaltion talouden tervehdyttämisen. Liittolaisilta hän vaati suurempaa osallistumista Naton menoihin. Monista asioista nousi vastalauseiden myrsky sekä USA:ssa että ulkomailla.

Helmikuun lopussa (24.2.) Trump määräsi että jokaiseen virastoon nimitetään ihminen, jonka tehtävänä on käydä läpi nykyisiä sääntöjä ja ehdottaa, mitkä niistä poistetaan. Päämääränä on alentaa yritystoiminnan kustannuksia, luoda uusia työpaikkoja ja vähentää byrokratiaa.

”Valtion ylenpalttinen sääntely on tuhoisaa yrityksille”, Trump sanoi.

Vastaavaa julkisen sektorin saneerausta kaivattaisiin Suomessakin. Pääministeri Juha Sipiläkin vaati hallituskautensa alussa julkisen sääntelyn vähentämisestä. Toistaiseksi mitään ei ole tapahtunut, vaan uusia lakeja ja asetuksia tulee eduskunnalta kuin liukuhihnalta, eikä byrokratiaa karsita.

Trumpia haukutaan ehkä syystäkin kansallisten etujen ajamisesta. Mutta eikö se ole valtionpäämiehen ja poliittisten päättäjien tärkein tehtävä? Ehkä meillä ja EU-maissa poliittinen eliitti ajattelee toisin. Monissa EU-maissa kansallismielisyys, nationalismi ja isänmaallisuus ovat kirosanoja.

EU:lla on toki ylevät tavoitteet, ja unioni haluaa olla suunnannäyttäjä esimerkiksi ilmastoasioissa ja pakolaiskysymyksissä. Euroopan piti olla EU:n julistuksen mukaan maailman kilpailukykyisin talousalue. Mutta tulos on ollut järkyttävä. EU on tolkuttoman byrokraattinen ja kaventaa koko ajan lisää kansallista päätäntävaltaa.

Poliittiset päättäjät ovat tehneet Euroopasta maailman kilpailukyvyttömimmän talousalueen ja ajaneet maanosan lähes kaaostilaan. Ei olekaan ihme, että Englanti eroaa EU:sta. Samaa ajetaan muutamissa muissakin maissa.

Elämme tosiaan poikkeuksellisen mielenkiintoista ja samalla epävarmaa aikaa. Äänestäjien käyttäytymisen on myrkkyä poliittiselle eliitille. Tavallaan jytkyt ovat odotettujakin, kun päättäjät toimivat yleisen mielipiteen vastaisesti ja arvostelun vapautta yritetään rajoittaa.


Miten Guggenheim liittyy Kyläniemeen? (4.)

22.1.2017

Villa Rivieran tupaantuliaisia ja oktoberfestiä vietettiin samalla kertaa. Pirjo ja Ilpo Karhu (oikealla) toivottivat vieraat tervetulleeksi.
Villa Rivieran tupaantuliaisia ja oktoberfestiä vietettiin samalla kertaa. Pirjo ja Ilpo Karhu (oikealla) toivottivat vieraat tervetulleeksi.

Taidemuseon Guggenheimin rakentaminen puhutti helsinkiläisiä kuuden vuoden ajan. Kolme kertaa Helsingin kaupungin hallinto käsitteli asiaa, ja joka kerta hanke hylättiin. Hankkeesta järjestettiin suurta huomiota saanut arkkitehtikilpailu.

Helsingin kaupungin johto ajoi hanketta kuin käärmettä pyssyyn, mutta kaupunginvaltuusto piti suunnitelmia ylioptimisina. Hankkeen hinta ja yleisötavoitteet olivat hankkeen vastustajien mielestä aivan liian optimistisia.

Esimerkiksi vuosittaiseksi kävijämääräksi arvioitiin yli 500.000 henkeä, vaikka kaupungin nykyisinkään museoihin ole mitään suurta yleisöryntäystä. Hankkeen puolustajat kuvittelivat, että Guggenheim kiinnostaisi esimerkiksi venäläisiä. Kuvitelma olisi todennäköisesti ollut utopistinen, kun venäläisillä on omasta takaa maailman hienoimpiin kuuluvia museoita, kuten Eremitaasi.

Entinen kansanedustaja ja europarlamentaarikko, kirjailija ja elokuvaohjaaja Jörn Donner lyttäsi hankkeen totaalisti Helsingin Sanomissa (30.11.2016).

Debattikirjoituksessaan Donner kutsui Guggenheimin Helsinki-hanketta ”suureksi puhallukseksi”, jossa kaupunki joutuisi luopumaan ainakin sadan miljoonan euron arvoisesta tontista, maksamaan kymmeniä miljoonia ja takaamaan suuren lainankin.

Kyse on hänen mielestään suoranaisesta petkutuksesta, jossa Guggenheim-säätiöllle ei koidu mitään riskejä, eikä hankkeesta syntyisi Helsingille matkailullisesti mitään hyötyä.

Jos Helsinkiin tuotaisiin sata poroa, se voisi tuoda enemmän turisteja kuin uusi museo!” Donner murjaisi.

Kävin itse 1980-luvulla Guggenheimin museossa New Yorkissa, eikä se tehnyt lähtemätöntä vaikutusta, kuten aikoinaan esimerkiksi historialliset huippumuseot Pietarissa, Lontoossa, Pariisissa, Pekingissä, Istanbulissa tai Kairossa.

Omasta mielestäni voittajaehdotus on havainnekuvissa kuin ruma teollisuushalli tai marketkiinteistö. Tummanruskea tai musta rakennus olisi sopinut huonosti Helsingin kaupunkikuvaan, kun Helsinkiä kuvataan Pohjolan valkeaksi kaupungiksi.

Entä mitä yhtymäkohtia Guggenheimilllä on Kyläniemeen? Ainakin se, että Guggenheimin arkkitehtikilpailuun osallistui Suomen ehkä arvostetuin puurakentamisen arkkitehti taiteilijaprofessori Olavi Koponen, joka on suunnitellut Kyläniemeen Pirjo ja Ilpo Karhun vapaa-ajanasunnon Villa Rivieran. Monet muistavat, että Villa Riviera osallistui ”Suomen kaunein koti”-kilpailuun hyvällä menestyksellä.

Koponen arvosteli Guggenheimin palkintolautakunnan menettelyä, kun voittanut ehdotus rikkoi kilpailusääntöjä. Koponen huomautti tästä kilpailutoimikunnan amerikkalaiselle puheenjohtajalle, mutta sillä ei ollut luonnollisesti mitään vaikutusta, kun ratkaisu voittajasta oli tehty.

Eräs rakennusalan asiantuntija piti puolestaan yleisöosastokirjoituksessa Hesarissa voittanutta ehdotusta rakennusteknisesti sutena. Suurimpana ongelmana oli hänen mielestään sahalaitainen, lasinen kattorakenne. Kun kattokaivot menevät lehtien ja muiden roskien takia tukkoon, pakkasella jäätyvä vesi rikkoo ikkunarakenteet.

Guggenheim-hanke on hyvä esimerkki julkisen hallinnon päätöksenteosta, jossa virkamiehet vievät luottamusmiehiä kuin pässiä narussa. Tässä tapauksessa julkisuuden paine ja valtioneuvoston kielteinen rahoituspäätös vaikuttivat niin paljon päätöksentekijöihin, että hanke kaatui.

Julkishallinnon hankkeissa on tyypillistä, että kustannusarviot ovat usein täysin pielessä. Lisäksi hankkeita valmistellaan osin salassa, ja luottamusmiehille ei kerrota oleellisia tietoja. Korkeista kustannuksista huolimatta rakentamisen laatu on heikko. Lähes jokaisessa julkisen sektorin rakennuksessa on kosteus- tai homeongelmia.

Äärimmäisenä esimerkkinä kustannusarvion pettämisestä on tasavallan presidentin virka-asunto Mäntyniemi, jonka kustannusarvio ylitettiin yli 10-kertaisesti. Kosteus- ja homeongelmia on yleensä eniten koulurakennuksissa. Mistähän sekin johtuu?


Kimi-mysteeri selvisi (3.)

8.1.2017

Siellä se on! Ensimmäisen ja ainoan ”holikan” olen tehnyt Kytäjän golfkentällä kesälllä 2014.
Siellä se on! Ensimmäisen ja ainoan ”holikan” olen tehnyt Kytäjän golfkentällä kesälllä 2014.

Kolmisen vuotta sitten Kyläniemessä liikkui huhu, jonka mukaan formula 1:n maailmanmestari Kimi Räikkönen olisi ostanut vapaa-ajanasunnon tai mökkitontin Kyläniemestä.

Yritin selvittää asiaa, mutta huhu osoittautui perättömäksi. Asiasta kerrottiin Kyläniemi Newsin kesälehdessä vuonna 2014. Lehtimiesten vanha ohje, ”tarkistaminen pilaa mielenkiintoisen uutisen”, piti paikkansa.

Oletinkin, että huhu sai alkunsa toisesta Kimistä. Moottoriurheilun toisella maailmanmestarilla Oy Kajo Trans Ab:n toimitusjohtaja Kim Anderssonilla on vapaa-ajanasunto Kyläniemen Soukkionlahden rannassa.

Kim on kuorma-autojen eli raskaiden täysperävaunurekkojen taitoajon maailmanmestari. Lisäksi hän oli neljä kertaa maailmanmestaruudeta kilpaillessaan kerran toinen ja kolmas. Kimistä oli juttu Kyläniemi Newsissä vuonna 2013.

Sanomalehti Etelä-Saimaa juoksi myöhemmin saman huhun perässä, mutta tulos oli lähes sama. Nyt Kimi-mysteeri synty on selvinnyt. Luotettavalta kiinteistönvälittäjältä saamani tiedon mukaan vapaa-ajanasuntoa oli Kyläniemestä etsimässä Kimi Räikkösen hyvä ystävä ja tallikaveri kaksinkertainen formula 1:n maailmanmestari Sebastian Vettel.

Vettelin asiamiehenä ja kuntovalmentajana oli lääkäri Aki Hintsa, joka vuosien ajan oli toiminut monen formulakuskin lääkärinä ja kuntovalmentajana. Kyläniemessä ei kuitenkaan ollut myytävänä riittävän tasokasta vapaa-ajanasuntoa.

Vettel on ollut usein Suomessa Kimin vieraana. Hän on ihastunut maamme luontoon ja halusi rentoutumispaikan Suomesta. Myöhemmin lehdet kertoivat, että Vettel osti Hintsan upean vapaa-ajanasunnon Keski-Suomesta. Aki Hintsa kuoli viime syksynä syöpään.

Näin siis tämäkin mysteeri selvisi pitemmän kaavan kautta. Mikähän on totuus Ruokolahden leijonasta?


Median ja poliittisen vallan suhteet II (2.)

4.1.2017

Valon juhla. Elokuussa vietettiin valokuituverkon valmistumista juhlavin menoin. Edellisessä kuvatekstissä jäi mainitsematta, että kuvassa oli valon juhlan sankka yleisöjoukko.
Valon juhla. Elokuussa vietettiin valokuituverkon valmistumista juhlavin menoin. Edellisessä kuvatekstissä jäi mainitsematta, että kuvassa oli valon juhlan sankka yleisöjoukko.

Maakunnallisella tasolla toimittajien ja julkisen vallan välillä ei ole yhtä suurta kitkaa kuin valtakunnallisella tasolla. Maakunta- ja paikallislehtien toimittajat eivät ole ärhäköitä julkisen vallan vahtikoiria, vaan haluavat yleensä olla hyvissä suhteissa jokaisen kanssa. Toki asioiden

mittasuhteet ovat pienemmän kuin esimerkiksi pääkaupunkiseudulla.

Toimitusten sisäisten jännitteiden ja poliittisen vallan eripuraisuuden takia lehtien on usein vaikea ottaa kantaa maakunnallisiin ja paikallisiin kiistakysymyksiin. Journalisti pääsee helpommalla sivuuttamalla hankalat aiheet. Kolumneissa tyypillisiä aiheita ovat viime vuosina olleet omakohtaiset kokemukset toimituskunnan naisistumisen takia. Minä tein sitä ja tätä...

 

Poliittisen valtavirran mukana onkin helpompi kulkea. Toisaalta toisinajattelijat halutaan työyhteisössä vaientaa. Itse lukeuduin toimituksen toisinajattelijoihin.

Kukaan ulkopuolinen ei yrittänyt koskaan vaikuttaa kirjoitusteni sisältöön, eikä toimituksen johto hyllyttänyt yhtään kirjoitusta. Toki arvostelua jutuista tuli aika ajoin sekä talon sisältä että ulkoa.

Otin aikoinaan muun muassa kantaa kuutostien perusparantamiseen, ydinvoiman lisärakentamiseen, sellutehtaiden uudistamiseen, Lappeenrannan jätevesiratkaisuun ja Saimaan kanavasopimuksen uudistamiseen.

 

Mainiona esimerkkinä toisinajattelusta oli kuutostien perusparannus. Vihreät ja vasemmiston kansanedustajat saivat 1990-luvulla torpattua kuutostien nelikaistaistamisen Lappeenrannan ja Imatran välillä. Vihervasemmisto piti moottoritietä tarpeettomana. ”Nykyisellä tiellä tullaan hyvin toimeen, jos risteyksiä parannetaan.”

Lappeenrannan ja Imatran väli oli hyvin ruuhkainen ja onnettomuusherkkä. Yleensä joutui koko matkan ajamaan jonossa, ja jonon hitain määräsi vauhdin. Toimituksessa näytti vallitsevan mielipide, että vihervasemmisto on oikeassa.

Toimituksessa ei tuolloin juuri otettu yhteisesti kantaa maakunnallisiin kysymyksiin. Toimituksen johtoryhmä kirjoitteli pääkirjoituksia vuoron perään, kun päätoimittaja oli sairaslomalla. Kirjoittaja valitsi usein aiheen ja kannan asiaan. Myöhemmin toimitukseen valittiin uuden päätoimittajan avuksi pääkirjoitustoimittaja.

 

Itse pidin perusparannusta välttämättömänä. Kirjoitin pääkirjoituksen sanomalehti Etelä-Saimaaseen perusparannuksen puolesta. Perustelin kantaani liikenteen ja erityisesti raskaan kuorma-autoliikenteen voimakkaalla kasvulla. Positiivisena puolena oli myös moottoriteiden turvallisuus. Uusilla tieosuuksilla, joissa tavallinen maantie oli korvattu moottoritiellä, vakavien liikenneonnettomuuksien määrä romahti.

Väitin vielä, että Lappeenrannan ja Imatran väli on raskaimmin kuormitettu tieosuus Suomessa, kun alueella toimii kolme sellutehdas, joiden tuotannot olivat kaksinkertaistumassa. Kun otettiin huomioon vielä kemikaalikuljetusten voimakas kasvu sellu- ja paperitehtaille, vuosittain kuljetettu tonnimäärä nousi jopa 30 miljoonaan tonniin.

Kysyin Kymen tie- ja vesirakennuspiirin silloiselta rakennus- ja suunnittelujohtaja Antti Rinta-Porkkuselta, onko eri maanteiden kautta kuljettuja tavaratonneja arvioitu. ”Ei ole, vaan aina verrataan kulkeneita ajoneuvomääriä keskenään. Ajoneuvomäärä on yleensä ratkaiseva tekijä tienparannuksista päätettäessä.”

Kukaan ei nuhdellut minua kannanotosta, mutta muutamia päiviä kirjoittamani pääkirjoituksen jälkeen lehden poliittinen toimittaja teki vihervasemmiston kantaa myötäilevän pääkirjoituksen.

 

Tiehankkeen kaatamisessa oli avainasemassa demarien Jussi Ranta, joka oli valtiovarainministeriön liikennejaoston puheenjohtaja. Hän sai tukea maakunnan naiskansanedustajilta ja vihreiden propagandakoneistolta. Ministeriössä lähes valmiit suunnitelmat hylättiin.

Ilmeisesti tiepiiriä harmitti kansanedustajien takinkääntö ja tärkeän tieprojektin kaatuminen. Tiehanketta jalostettiin ja pidettiin hankelistoilla. Uutta tietä jouduttiin odottamaan toistakymmentä vuotta. Moottoritietä ei saatu, mutta rakennettiin kuitenkin lähes samanveroinen nelikaistainen sekaliikennetie. Kuinkahan monta ihmishenkeä olisi pelastettu, jos uusi tie olisi rakennettu 1990-luvulla?


Median ja poliittisen vallan suhteet (1.)

31.12.2016

Historian havinaa.  Kyläniemen historiassa käännettiin uusi lehti, kun vuonna 2014 otettiin valokuituverkko käyttöön.
Historian havinaa. Kyläniemen historiassa käännettiin uusi lehti, kun vuonna 2014 otettiin valokuituverkko käyttöön.

Reim Groupin konsernijohtaja Timo Multanen pyysi keväällä, että alkaisin kirjoittaa blogia Kyläniemen kotisivulle. En oikein innostunut asiasta, mutta lupasin kirjoitella aina silloin tällöin, jos on aikaa ja asiaa. Kesä hurahti kuin huomaamatta ja syksykin, kun tuntui, että on paljon muutakin tekemistä. Omakotitalossa asuvalla ja mökkiläisellä tuntuu olevan aina jotain kiireellisempää puuhaa kuin kirjoittaminen, kun vielä toimin epävirallisena omaishoitajana.

 

Talven aikana yritän olla vähän viitseliäämpi. Entisenä sanomalehti Etelä-Saimaan talous- ja artikkelitoimittajana sekä Kyläniemi Newsin päätoimittajana otan kantaa ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin asioihin. Eläkeläisen askareet tuskin kiinnostavat ketään?

 

Todella ajankohtaista on tällä hetkellä toimittajien ja poliitikkojen väliset suhteet. Pääministeri Juha Sipilän Ylelle lähettämistä sähköpostiviesteistä syntyi ennennäkemätön kohu, jonka seurauksena ajankohtaistoimituksen esimies Jussi Eronen ja toimittaja Salla Vuorikoski erosivat.

Sipilä lähetti parikymmentä sähköpostiviestiä kaivosyhtiö Terrafame-uutisoinnista. Vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläinen puuttui uutisoinnin sisältöön poistamalla faktaa ja grafiikkaa sekä muuttamalla asioiden järjestystä ja otsikointia.

 

Ohjelmassa asetettiin kyseenalaiseksi Sipilän sijoitusten verottomuus ja kaivosyhtiö Terrafamen tukeminen. Tosiasiassa Sipilän sijoitusten verottomuus on Suomen lakien mukaisia. Hän ei maksa osingoistaan veroa, koska ei omista osakkeitaan suoraan. Osakkeet ovat rahastossa eli vakuutuskuoressa. Tällöin pankki pyörittää sijoituksia, jolloin osingot kasvattavat rahastoa. Sipilälle tulee veroseuraamuksia vasta sitten, kun hän muuttaa sijoituksensa rahaksi.

 

 

Kaivosyhtiön tukeminen sadalla miljoonalla eurolla oli hallituksen päätös. Ohjelmassa epäiltiin, että Sipilä oli jäävi päätöksenteossa, kun hänen setänsä osin omistama yritys on kaivosyhtiön aliurakoitsija.

Mielestäni Sipilä puuttui aivan turhaan ohjelman sisältöön. Mahdollisista virheistä ja perättömistä väittämistä olisi voinut vaatia oikaisua, valittaa Julkisen sanan neuvostoon tai viedä asia oikeuteen.

Myöhemmin Sipilä kuitenkin vakuutti, ettei hänen tarkoituksenaan ollut rajoittaa sananvapautta. Vaikuttaa siltä, että Sipilä on kovin herkkähipiäinen itseään, perhettään, uskontoaan ja omistuksiaan koskevissa uutisoinneissa.

 

Toimittajien ja ohjelmantekijöiden toimintaa säätelevät sananvapauslaki, journalistin ohjeet ja arvot. Ylellä on lisäksi oma eettinen ohjeistus, joka on tiukempi kuin Journalistin ohjeet. Perusperiaatteena uutistoiminnassa pitäisi olla, että uutiset perustuvat faktoihin ja ovat ohjektiivisia. Kolumneisssa ja kommeteissa journalisti voi tuputtaa omia näkemyksiään.

 

Valitettavasti toimittajan maailmankuva vaikuttaa paljon painotuksiin ja sanavalintoihin. Helposti keskitytään epäuutisiin ja omia mieltymyksiä koskevaan uutisointiin. Tärkeät asiat sivuutetaan tai unohdetaan.

Muutamat journalistit ja erityisesti Ylen toimittajat vaativat päätoimittaja Jääskeläisen erottamista. He katsoivat, että Jääskeläinen alistui pääministerin vaatimuksiin ja vaikutti jutun sisältöön.

Sen sijaan Ylen hallitus ja hallintoneuvosto antoivat tukensa päätoimittaja Jääskeläisen selvitykseen ja toimintaan. Helsingin Sanomat liittyi kuluvalla viikolla pääministerin ajojahtiin järjestämällä kyselyn Sipilän suosion romahtamisesta.

 

 

Mediaa ja lehdistöä on kutsuttu usein neljänneksi valtiomahdiksi, joka pystyy vaikuttamaan moniin yhteiskunnallisiin asioihin ja horjuttamaan paljastuksillaan päättäjiä niin julkisella sektorilla kuin yrityselämässä.

Joskus tuntuu siltä, että toimittajat pyrkivät edistämään omaa uraansa sananvapauden varjolla. Tämä johtaa helposti poliitikkojen, virkamiesten ja yritysjohtajien mustamaalaamiseen ja perättömien huhujen levittämiseen.

Ulkopuolisen on vaikea arvioida, mistä nykyisestä Yle-kohusta oli lopulta kyse. Oliko tavoitteena pääministerin uskottavuuden horjuttaminen tai jopa erottaminen. Erityisesti keskustan pääministerit ovat viime vuosikymmeninä olleet tulilinjalla.

 

Ministereitäkin on joutunut eroamaan pienemmänkin kohun seurauksena, kuten ulkoministeri Ilkka Kanerva. Sipiläkin tuskaantui kohusta niin paljon, että harkitsi jopa eroa pääministerin tehtävästä.

 

Takana voi olla myös Ylen sisäinen valtataistelu, kun pääjohtajana ja päätoimittajana on pitkästä aikaa porvari. Useimpien sanomalehtien toimituskunta on hyvin vasemmistolaista, vaikka suurimmat päivälehdet ovat nimellisesti porvarilehtiä. Etenkin Ylen ohjelmissa haastattelut ovat usein hyvin asenteellisia, ja haastateltavat ovat tietyn aatesuunnan dosentteja ja professoreita,”lausuntoautomaatteja”. Eikä lehdistökään poikkea kovin paljoa Ylestä. Esimerkiksi Helsingin Sanomiakin on kutsuttu usein Suomen suurimmaksi demarilehdeksi, kun paitsi toimittajakunnassa myös päätoimittajina on ollut useita vasemmistotaustaisia journalisteja.

Vasemmisto hallitsee maamme mediaa. Tätä osoittaa lisäksi se, että alan ammattijärjestö Suomen Journalistiliitto (entinen Suomen Sanomalehtimiesten liitto) on vasemmiston talutusnuorassa. Vasemmiston ylivaltaa kuvastaa myös se, että liitto meni 1970-luvulla ainoana länsimaana jäseneksi Neuvostoliiton pyörittämään informaatiovaikuttamisen peitejärjestöön IOJ:hin. Kaiken kukkuraksi IOJ:n puheenjohtaja toimi Tampereen yliopiston tiedotusopin laitoksen professori Kaarle Nordenstreng, joka oli vuosia toimittajien kouluttajana. Toinen vasemmistolainen mielipidevaikuttaja oli Tampereen yliopiston professori Pertti Hemanus.

Käsittelin aika laajasti median ja poliitikkojen suhteita, kun suuri yleisö ei tunne taustatekijöitä. Vasemmiston ylivalta mediassa vaikuttaa kunnallisiin ja valtiollisiin vaaleihin. Äänestäjien asennemuokkaus on helppoa, kun asioista jankutetaan riittävän pitkään.

 

 

Sipilän tapauksen otin esille myös siksi, että hänellä on tiettyjä siteitä Kyläniemeen. Toimiessaan pörssiyhtiö Elektrobitin toimitusjohtajana hän vieraili todennäköisesti Kyläniemessä.

Elektrobitin perustaja ja pääomistaja Juha Hulkko omisti vielä vuosikymmenen vaihteessa vapaa-ajanasunnon Kyläniemessä. Hevosmiesten tietotoimiston mukaan hän on myynyt mökkinsä tai lahjoittanut sen lapsilleen. Muutamia viikkoja sitten Hulkko luopui omistusosuudestaan Elektrobitistä.

Elämme pelottovampaa epävarmuuden aikaa kuin ehkä koskaan ennen jälkeen toisen maailmansodan. Onnistuuko vihervasemmisto kaatamaan hallituksen tai sote-uudistuksen? Ajavatko vasemmiston johtamat ammattiliitot ensi vuonna maamme lakkokaaokseen? Paheneeko pakolaiskriisi Euroopassa? Mitkä ovat Englannin EU-eron seuraukset? Mitä tekee Yhdysvaltain inhottu ja mustamaalattu uusi presidentti Donald Trump? Kauhuskenaarioita on ilmassa ihan liikaa!

Kaikesta huolimatta: Onnellista Uutta Vuotta 2017!