Talvi, Kustaa Vaasa ja Kyläniemi, tärkeä tien rakentaminen vuonna 1964 (40.)

2.2.2020

Elämme omanlaistaan talvea. Tätä kirjoittaessani alkuiltapäivästä 2.2. ulkona on +3 C. Maa on kerrankin valkoinen. Suur-Saimaa edessä myös, mutta jäät ovat niin vaarallisen heikot ettei sinne ole asiaa. Syy miksi takana olevana perjantaina emme Lappeenrannasta saaneet tuoretta madetta mukaamme Kyläniemeen. Emme edes kauppahallin kalakauppa Forellista Antti ja Joonas Häkkisiltä. Onneksi toissaviikolla pääsimme sesonkikalan makuun, makuhermoja hivelevän itse valmistetun madekeiton muodossa.

Made oli Venäjän tsaarien erikoisherkkua ja naapurimaamme kirjallisuudessa sitä tarjoiltiin soppana hoviväelle Tolstoin "Anna Kareninassa". Tsehov omistaa peräti kokonaisen novellin mateen narraamiselle, mutta viiden kilon ja puolen ruplan arvoinen liukas vonkale luistelee kuitenkin kalastajien käsistä karkuteille.

                                                                                                               *****
(Saimaan historia jatkuu)
Kustaa Vaasa puolestaan lopetti yli satavuotiaan pohjoismaisen Kalmarin unionin ja loi järjestelmällisen valtion hallinnon. Verotuksen edellyttämän väestönkirjanpidon aloittaminen tapahtui 1540-luvulla. Väestötietous on varsin huono tuon aikapyykin vanhemmalta puolelta. Väestökirjanpidon mukana näkymätön asutus tuli näkyväksi. Katolisen kirkon omaisuus ja myös verotusoikeus otettiin pääsääntöisesti valtion haltuun. Tämä mahdollistui mukavasti uskonpuhdistuksen myötä. Martti Luther kun oli vain muutamia vuosia aikaisemmin vuonna 1517 naulannut kuuluisat teesinsä Wittenbergin kirkon oveen.

Kirkko köyhtyi ja kulttuurikin taantui luostareiden lakkauttamisen seurauksena. Valtio suuntasi varojaan entistä enemmän sotalaitokseen. Kun ruotuväkeä näin kehitettiin, merkitsi tämä samalla varallisuuden siirtoa nousevalle aatelistolle.

Uskonpuhdistus merkitsi harmaakivikirkkojen rakentamisen loppumista, mikä oli käynnistymässä myös Saimaan maailmassa. Mikkelin Savilahden sakasti saatiin vielä tehdyksi. Yli sadasta Suomen keskiaikaisesta kivikirkkohankkeesta saatiin noin kahdeksankymmentä valmiiksi vajaan 300 sadan vuoden aikana. Saavutus on  hyvä kun huomioidaan että koko Suomen asutus oli tuolloin noin 200 000, jonka lisäksi samaan ajanjaksoon rakennettiin myös maamme keskiaikaiset linnat. Osa hankkeista keskeytyi, Savilahden kirkon rakennus yhtenä niistä.

Osa väestöstä pakeni verotusta ja valtio tavallaan hyväksyi sen uudisasukkaiden verovapauksilla. Näin välttämättömyydestä tehtiin hyve. Kun uudisasutus ei antanut enää sijaa vaikeasti verotettavalle erätaloudelle, pyrki valtio kieltämään sen. Voimistuva verotus herätti yleisesti vastarintaa, silllä kukapa haluaisi luopua ilman vastiketta omistaan, vaikka niukoistakin työn tuloksista. Verotusta voi tulloin verrata mafian suojelurahoihin. Osa väestöstä onnistui verottajan pakenemisessa.

                                                                                                                       *****

Tehdäänpä tähän loppuun aikahyppäys vuoteen 1964. Timo Lappalainen lähetti minulle lyhyen uutisen Helsingin Sanomista päivättynä 10.7.1964, otsikolla "Konekomppania raivasi noin 13 kilometriä tietä." Tuo on ollut merkittävä kulkuyhteyksien muutos ja parannus Kyläniemen maailmassa Saimaalla. Siihen kun lisätään nykyään 24/7 toimiva Kyläniemen lossi Kyläniemen ja mantereen välillä, niin välillä helposti unohdamme lähihistoriamme. 

                                                                                                                       ****
"Kuusen latvaan pääset pääsee kahdella tavalla, joko kiipeämällä tai sitten istumalla kävyn päälle."

Joulu on lähes ovella, jonka jälkeen vuosi vetelee viimeisiään (39.)

15.12.2019

Syksy on jo muutama viikko sitten vaihtunut talveksi. Syksy piti sisällään töitä, töitä ja töitä. Arabiemiraatit, Espanja, Iso-Britannia, Italia, Unkari ja Venäjä ovat olleet syksyn ja talven alun ohjelmassa vähintään jommalla kummalla perheessämme. Osin työmatkoja.

Pääsimme Kyläniemen rauhaan joulukuun puolivälissä viikonlopuksi. Suur-Saimaan vaahtopäiset aallot löivät ruhtinaallisesti luonnon voimaa korostaen hiekkarannallemme. Pimeys oli läpitunkematon. Lämpö rakennuksen sisällä, elävä tuli ja ulkovalot loivat tunnelmaa.

www.timomultanen.fi sivuille on tarkoitukseni kirjata joitakin vuoden 2019 "merkkipaaluja", vielä ennen joulua.

Lappeenrannan Kerhon Tuomaan päivän juhla 21. joulukuuta siirtää oman henkisen habitukseni konkreettisesti joulun aikaan. Ja rauhaan. Näin päättyy vuoden 2019 viimeinen blogini tällä palstalla. Toivottaen teille kaikille Rauhallista Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!

                                                                                                                                 ***
(Saimaan historia jatkuu)
Pähkinäsaaren rauhan (vuonna 1323) jälkeen Ruotsin ja Novgorodin välit olivat varsin hyvät. Poliittiseen tilanteeseen muutosta toi Venäjän voimistuminen. Ruotsissa tämä tiedostettiin ja niinpä Olavinlinna perustettiin vuonna 1475 ja Viipurin kaupungin ympärille rakennettiin muuri. Olavinlinnalla varmistettiin Savon hallinta ja verotus, samoin kuin Suomenlahden kauppiaiden selusta. Savolainen uudisasutus oli tätä aiemmin jo levinnyt pitkälle itään ylitse Pähkinäsaaren rauhan rajan, samoin kuin lisäksi pohjoiseen sekä Keski-Suomeen lännen lisäksi. Juvalle perustettiin seurakunta vuonna 1442 ja Sääminkiin noin vuonna 1500.

Kustaa Vaasan nousu valtaan vuonna 1523 valmisteli Ruotsin 1600-luvun suurvaltakautta. Samalla se merkitsi tarvittavia voimavaroja, joita hankittiin myös Saimaan rannoilta ankaralla verotuksella, sotaväenotoilla ja tervantuotannolla. Ilman tehokasta hallintoa tämä ei olisi ollut mahdollista. Ruotsi kiinnostui Suomesta, tai Suomen eli Itämaan alueesta, ja osasyynä tähän oli tietysti erityisesti Venäjän heikkous 1600-luvun alussa.

1400-luvun loppu ja 1500-luku olivat Saimaan maailmassa rajariitojen aikaa. Tähän vaikuttivat Venäjän voimistumisen lisäksi Ruotsin poliittiset muutokset jo mainittuna vuonna 1523. Tämä vuosi merkitsi myös keskiajan päättymistä Suomessa, kuten yleisesti historioitsijat asian katsovat. Tästä eteen päin myös kirjalliset asiakirjat ovat selkeästi runsaslukuisempia.

Kesä on vaihtunut syksyksi (38.)

15.9.2019

Itse asiassa hieno kesä Kyläniemessä, Suur-Saimaan keskellä. Muutamia kesähuvilavierailuja muualle lukuunottamatta, kesää vietettiin pääsääntöisesti Kyläniemessä. Nuo muut vierailut kohdistuivat Saimaan vesistössä Enonkoskelle, Nestorinrantaan ja Sahanlahteen Puumalassa, Raaseporin Snappertunaan, Kemiönsaareen ja Högsåraan, eli Suomenlahdelle ja Varsinais-Suomen merialueelle. Lisäksi piipahdus Tukholmassa, ja lisäksi Virossa, käyden myös Saimaan jälkeen Euroopan viidenneksi suurimpaan Peipsi-järveen tutustumassa. Vieraita Italiasta, Portugalista ja Venäjältä - hyviä ystäviä.

Rantasauna lämpene käytännössä joka ilta. Kirjoja tuli luettua useampia. Lintujen laulun lisäksi musiikkiakin kuunneltua. Kesä oli niin kuiva että marjojen kanssa oli ongelmia - ne jouduimme tällä kertaa poikkeuksellisesti (ensimmäistä kertaa) kokonaisuudessaan hankkimaan Lappeenrannan kauppatorilta. Sieniä saimme vasta syyskuun puolivälissä, jolloin tätäkin kirjoitan. Syksy on konkreettisesti nyt käsillä. Työt aloitettu jo useampi viikko sitten. Pitkin haasteellisin työpäivän loistavien ammattilaiskollegojen kanssa.
                                                                                                                    ***

(Saimaan historia jatkuu)

Mongolit valloittivat Ukrainassa Kiovan vuonna 1240. Novgorod oli ainoa idän ruhtinaskunnista, joka jäi mongolien valtakunnan Kultaisen ordan verotuksen ulkopuolelle. Mongolien ratsuväen hevosille riitti aroilla rehua, mutta Novgorodin metsissä siitä oli pulaa ja liikkuminen muutenkin vaativampaa. Mongoleja eivä uskonnot eikä maallinenkaan valta kiinnostanut, mutta kylläkin verot. Niiden kerääminen annettiin heidän alamaistensa tehtäväksi. Pikku hiljaa Moskovan ruhtinaskunta vahvistui hyvien jokiyhteyksien ja kirkon tuen myötä. Venäjän kirkon keskus oli vuonna 1325 siirtynyt Moskovaan. Samaan aikaan slaavilaista asutusta siirtyi pakoon mongolivaltaa suomalais-ugrilaiselle alueella, jossa väestöt sekoittuivat.

Mongoleilla oli kylläkin vahva ratsuväki, mutta tuliaseiden käytön omaksuminen tapahtui hitaasti. Moskovan ruhtinaskunta voitti heikentyneen mongolivallan lopullisesti vuonna 1478. Tällä tuli olemaan merkittävä vaikutus Saimaan maailmaan ja sen elämään.

Kesän kynnyksellä (37.)

25.5.2019

Lappeenranta-Bergamo-Venetsia-Innsbruck-Pariisi-Lontoo ja Lontoo-Helsinki-Pietari-Lappeenranta, sekä Lappeenranta-Oulu-Lappeenranta ja Lappeenranta-Jyväskylä-Lappeenranta ovat kaikki kuuluneet nyt loppusoralla elettävän toukokuun ohjelmaani. Mainituista voit lukea lisää Facebook-sivuiltani, www.timomultanen.fi ja www.lappeenrannakerho.fi (>entisen puheenjohtajan blogi) sivuilta. Näitä rivejä nakuttelen Kyläniemen Munkinrannassa. Väsyneenä. Luonnon rauhassa leväten. Kesä on kynnyksellä. Virallisesti se alkaa kesäkuun myötä.

(jatkoa) Pähkinäsaaren rauha (1323) rauhoitti Nevan vesireitin. Jääski, Savilahti ja Äyräpää rautakautisina pogostoina siirtyivät Novgorodilta Ruotsille. Tämä merkitsi viimeksi mainitulle merkittävää jalansijaa Saimaan maailmassa ja Karjalan kannaksella Viipurin ympäristössä. Viipurista kaupunkina kehittyi ajastaan vähitellen Saimaan maailman talouskeskus ja pitkälle myös henkinenkin keskus, vaikka kaupunki ei Saimaan rannalla ollutkaan. Novgorodin suurimmat kylät Saimaan maailmassa olivat Uukuniemellä ja Kesälahdella. Poliittisesti ajatellen rajan takaisista karjalaisista tuli venäläisiä.

Pähkinäsaaren rauha jakoi Suomen lännen ja idän kulttuuripiirien kesken, tämän tapahtuessa myös keskellä Saimaamme maailmaa. Voidaan jossitella vaikkapa seuraavalla kysymyksellä: jos Jääski, Savilahti ja Äyräpää olisivat jääneet Novgorodille, olisiko lännellä ollut enää myöhemmin voimaa siirtää koko Saimaan maailma omaan kulttuuripiiriinsä? Tällöinhän vain pieni kaakkoinen Saimaan nurkka olisi jäänyt rajan länsipuolelle.

Savilahteen eli nykyiseen Mikkeliin perustettiin viimeistään 1329 katolinen seurakunta. Ruotsin laajenemisen merkeissä asutus oli levinnyt Suomenlahden rannikolle, samoin kuin Lappeen Kauskilaan, joka sai puisen kappelinsa noin vuonna 1325.

Keväällä Vappua lähestyen jäiden lähtiessä ... (36.)

27.4.2019

Meksikon jälkeen töitä, töitä ja töitä. Espanjan mantereella. Töitä, töitä ja töitä. Rukalla pääsiäinen. Töitä, töitä ja töitä. Niitä myös noissa mainituissa paikoissa nykyisen teknologian mahdollistamana. Paikka ei ole enää ratkaiseva. Sama koskee myös Kyläniemeä valokuituyhteyden jälkeen.

Tämän kirjoituspäivänä (27.4.) jäät lähtivät totaalisesti Kotirannanselän horisontissa. Suur-Saimaa vapautui jääkahleistaan. Kevät etenee kohti Vappua. Ja kesäkin on jo kynnyksellä.Joutsenten upeata nousukiitoa, kujertelua, samoin kuin lintujen laulua, oli mielenkiintoista katsoa ja kuunnella. Valtteri Bottaksen ajaessa paalupaikalle Azerbaidzhanin pääkaupunki Bakussa F1 osakilpailussa.

Pähkinäsaaren rauha 1323 oli asia joka taottiin omana kouluaikana päähän. Olen useamman kerran, yleensä illan pimentyessä ohittanut Pähkinäsaaren (Pähkinälinnan), eli Schlüsselburgin, erilaisissa aluksissa Pietarista Laatokalle matkatessani. Se on aina laittanut ajatukset pyörimään päässäni. Tuo Pähkinäsaaren raja jakoi Suomen lännen ja idän kulttuuripiirien kesken. Sama tapahtui Saimaan maailmassa.

1200-luvun keskivaiheilla Ruotsin ja Novgorodin taistelu Hämeestä ratkesi Ruotsin voitoksi. Seurauksena Ruotsi suuntasi Karjalaan. Vuonna 1293 perustettiin Viipurin linna. Ruotsi oli asettanut tavoitteet kuitenkin kauemmaksi. Nevan suistoon rakennettiin Maakruunun linnoitus vuonna 1300. Paikalla ei ollut kiveä, joten rakennusainaana oli puu. Ruotsin voimavarat eivät kuitenkaan riittäneet hallitsemaan Nevan liikennettä. Saksalaisten hansakauppiaiden myötävaikutuksella solmittiin sitten Pähkinäsaaren rauha.

 

Meidän on tärkeätä tuntea historiaa, erityisesti omaakin historiaamme. Jos sitä emme tunne, emme ymmärrä tätä päivää, saati tulevaisuutta.

                                                                                                                      ***
"Poikani, jospa tietäisit kuinka vähällä viisaudella maailmaa hallitaan."  - Axel Oxenstierna  

                                                                                                                      ***
 

Lumista talvea eläen (35.)

9.2.2019

120 miljoonan asukkaan maa eli Meksiko, ja siellä Jukatanin niemimaa Karibian meren puolella, oli mielenkiintoinen sekä uusi kokemus. Rikas ja mielenkiintoinen historia, ystävälliset ihmiset, hyvä palvelu, kauniit maisemat. Suurin espanjan kieltä puhuva kansakunta. Maa, jonka pinta-alasta suurin osa sijaitsee Pohjois-Amerikan mantereella. Omin silmin näkeminen ja korvin samalla kuuleminen, yhdistyneenä havainnoiniin sekä kommunikointiin, avaa aina näkökulmaa elämään, maailmaan.

Meksikosta Suomeen ja Lappeenrantaan paluun jälkeen työtä, työtä, työtä ...

Näitä rivejä kirjoitan kuitenkin Kyläniemen Munkinrannassa. Lunta on niin paljon että oman Kyläniemen "mökkihistoriamme" (alkoi vuonna 2008) aikana ei ole vielä aikaisemmin ollut tällaista lumihistoriaa. Toisaalta moottorikelkkailijat eivät ole päässeet jäälle, kun lämpöeristeenä oleva lumivaippa suojaa allaan olevaa loskaa ja vettä, joiden alla on vielä perusteräsjää ohuena.

https://www.kiinteistolehti.fi/blogi/poreilua-isannointialalla/ osoitteessa on juuri julkaistu uusin Suomen Kiinteistölehden digilehteen kirjoittamani blogi. Lisäksi www.lappeenrannankerho.fi/puheenjohtajan-blogi sisältää uutta aineistoa.

Käsillä olevan helmikuun eli virallisesti viimeisen talvikuukauden merkeissä Saimaan maailmasta tarinointi jatkuu:

Kauppiaat ja lähetyssaarnaajat saapuivat ensimmäisinä. Valtiovalta ja kristinusko seurasivat perässä, verotus mukanaan. Sotilaat ja järjestelmällinen hallinto vahvistivat tuleman. Valtio ja kirkko olivat moninaisessa yhteydessä toisiinsa. Paikalliset mahtimiehet vaikuttivat kristinuskon leviämisessä. He ja kirkko hyötyivät toisistaan. Samalla kirkko sai heiltä voimavaroja kirkkojen rakentamiseen, sekä ihmisten vierottamiseen luonnon uskostaan. Edelleen mahtimiehet saivat käyttöönsä kirjoitustaitoisia hallintomiehiä, uudenlaista kulttuuria, vaikutteita.

Vallan ja uskonnon sympioosissa molemmat käyttivät toisiaan ja tekivät myönnytyksiä toisilleen. Uskontoon liittyi syvää tunnetta, samoin kuin kristinuskon pyrkimys ottaa huomioon heikompiosaiset. Välillä valtio ja välillä kirkko oli voimakkaampi.

Rautakautista kyläasutusta siellä täällä oli Saimaan rantojen todellisuus tuhat vuotta sitten. Länsi-Suomessa oli jo 700-luvulla kauppiaiden välityksellä tutustuttu katoliseen kirkkoon, jonka myötä kristinusko oli levinnyt jo lähes koko Eurooppaan. Kun paastonaikana sai syödä kalaa, merkitsi tämä houkuttelevia markkinoita erämiesten saaliille. Myös turkitset kävivät kaupaksi. Niin hämäläisten kuin karjalaistenkin erämaat olivat laajat ja ne ulottuivat lähes kaikkialle Järvi-Suomessa, sekä kauemmaksi aina Pohjanlahden rannalle ja Lapin hyville lohiapajille. Laatokan rannalla erityisesti käytiin kauppaa viikinkien kanssa. Kun Karjala vaurastui ja menestyi, merkitsi tämä samalla kasvavaa vaurauden puroa Saimaankin maailmaan.

                                                                                                                            ***
"Sinun on itse hoidettava oma kasvamisesi, oli isoisäsi kuinka pitkä tahansa."  - Irlantilainen sanonta 
                                                                                                                            *** 

Vuosi vaihtuu ja Saimaata peittää jääpeite (34.)

29.12.2018

Joulu on takana. Uusi vuosi 2019 edessä. Kyläniemessä on upea vitivalkoinen lumivaippa, samoin kuin Suur-Saimaalla. Luonto esittelee kauneuttaan. Oma mieli lepää, rauhoittuu. Eilisiltana saunoimme (talvi)saunassamme ja nautimme illallista mökillämme kahden ystäväpariskuntamme kanssa, muistellen päättymässä olevaa vuotta, suunnaten ajatuksia myös tulevaan. Molemmilla ystäväpariskunnillamme on myös huvilat Kyläniemessä.

Syksystä ja jo elettävästä talvesta osaltani ja osaltamme löytyy tarinaa Facebook-sivujeni lisäksi www.timomultanen.fi ja www.lappeenrannankerho.fi/puheenjohtajan-blogi sivuilta. Kiinan jälkeen marraskuussa olimme Espanjassa ja Marokossa, sekä itse vielä Italiassa työmatkalla. Joulukuussa olimme Itävallan Salzburgissa. Muu aika työtä, työtä, työtä ...

                                                                                                             ***
Matti Hakulisen "Tuhat vuotta Saimaan maailmassa" (Geomatti, 2015, 120 sivua) on osoittautunut rikkaaksi Saimaa-tietokirjaksi, jota olen käyttänyt soveltaen aikaisemmissa blogeissani Saimaan rajojen muutoksia kuvaten. Noita merkittäviä aikapaaluja ovat Pähkinäsaaren rauha, Kustaa Vaasan valtaan nousu, Ruotsin suurvaltakausi, Pietarin perustaminen, Suomen liittäminen muuhun Suomeen. Jokainen mainituista on poliittinen tapahtuma, ja samalla Saimaan maailman poliittinen tyhjiö on täyttynyt. Ulkopuolisista vaikutuksista liikkeelle lähtien.

Valtapolitiikka vaikutti olennaisesti Saimaan maailman taloudelliseen kehitykseen. Paikalliset olosuhteet kuitenkin loivat perustan kehitykselle. Puuvarat olivat avainasemassa. Myös maanviljelys, josta väestön suuri enemmistö sai elantonsa. Suurempaa kuvaa katsottaessa Nevan vesireitin ja sen kaupan hallinta olivat päätösten ja tapahtumien taustalla.

Pyyntitaloudesta maanviljelyyn siirtyminen täytti Saimaan maailman poliittista tyhjiötä. Pyytitalouden verottaminen oli hankalaa, semminkin kun asukkaat olivat jatkuvassa liikkeessä vaihdellen asuinpaikkojaan, jota verottajat puolestaan pyrkivät rajoittamaan.

                                                                                                            ***
"Onni tulee eläen eikä ostaen."  - Suomalainen sananlasku
                                                                                                            ***

Menestyksellistä ja Onnellista Uutta Vuotta 2019 toivottaen!

Kiinasta Kyläniemeen, ja Saimaan rajoista (33.)

20.10.2018

Vierailin Guangzhoussa, Kiinan 14 miljoonan asukkaan kaupungissa 5.-15.10. Noista päivistä löytyvät lyhyet ytimekkäät yhteenvedot Facebook-postauksestani ja omasta blogistani osoitteessa www.timomultanen.fi Mielenkiintoinen ja silmiä avaava matka.

www.lappeenrannankerho.fi/puheenjohtajan-blogi osoitteesta löytyy myös uusi tekstini, joka kertoo elossa olevien Lappeenrannan Kerho Oy:n puheenjohtajien kokoontumisesta.

Syksyn hektisistä työkiireistä oli hienoa päästä rauhoittumaan Kyläniemen rauhaan Suur-Saimaan keskelle, jälleen kerran.

(sarja Saimaan rajojen kehityksestä jatkuu jälleen:)
Talvisodan rauha merkitsi sitä, että Vanhan Suomen pääosa, Saimaan maailman ja Kymenlaakson ulkopuolinen alue, luovutettiin Neuvostoliitolle. Jatkosodan kesän 1944 taistelut kuitenkin säilyttivät Saimaan maailman yhtenäisyyden. Emme voi tietää, mutta ehkä on perusteltua arvioida, että Neuvostoliiton tavoitteena oli tuolloin Turun rauhan raja ainakin Kymenlaaksossa, ehkä myös Saimaalla.

Meidän on vaikea kuvitella että valtakunnan raja kulkisi keskellä Saimaata. Sellainen oli kuitenkin tosiasia Turun rauhan (1743) jälkeen. Eikä kovin kaukana Kyläniemestä, Pimiänsaaressa, minulle kertoi takavuosina tuttavani, että hänen äitinsä oli kertonut että hänen lapsuudessaan kun oli lähdetty käymään vastarannalla sukulaisissa, oli lähdetty "käymään Ruotsin ruualla".

Saimaan maailmassa on viimeisen tuhannen vuoden aikana useita merkittäviä virstanpylväitä, kuten: Pähkinäsaaren rauha, Kustaa Vaasan nousu valtaan, Ruotsin suurvaltakausi, Pietarin perustaminen ja Vanhan Suomen liittäminen muuhun Suomeen. Nuo mainitut virstanpylväät ovat kaikki poliittisia ja merkitsivät että Saimaan maailman poliittinen tyhjiö täyttyi, ulkopuolisista vaikutuksista johtuen.

 

Aurinko- ja hellekesän jälkeinen syksy 2018 (32.), Saimaan rajahistorian jalanjäljissä

22.9.2018

Hieno kesä on takana. Kyläniemi Suur-Saimaan keskellä antoi siihen hienot ja loistokkaat puitteet. Facebook-sivuitani on luettavissa lyhyet menneen kesän kommenttini. 

Tätä Kyläniemen Munkinrannasssa kirjoittaessani lauantaisessa aamupäivässä on melko tumma päivä pilvien peittäessä taivaan ja Saimaan aaltojen loiskiessa rantaan. Saavuimme perjantaina illalla myöhään Kyläniemeen Lappeenrannasta, jossa olin mukana Lappeenrannan Kerhon mainiolla pitkällä lounaalla, josta www.lappeenrannankerho.fi/puheenjohtajan-blogi kertoo lisää.

Suomen Kiinteistölehden blogikirjoitukseni digilehdessä ovat nyt syksyn myötä alkaneet ja ensimmäinen on luettavissa osoitteesta https://www.kiinteistolehti.fi/blogi/isanointialalla-muutosten-tuulia/ 

                                                                                                                   ***
(...tarina Saimaan rajoista jatkuu...)

Nuori Aleksanteri I halusi 1800-luvun alkupuolella vapaamielisellä kaudella uudistaa valtakuntaansa ja pohti maaorjuuden poistamista. Vanhassa Suomessa talonpojat olivat vähitellen muuttuneet tai muuttumassa lahjoitusmaiden omistajien maaorjiksi.

Keisarin päätös Vanhan Suomen liittämisestä on perusteltu sillä, että hän halusi näyttää suomalaisille haluavansa Suomen elävän ja kehittyvän yhtenäisenä, ja että päätös vähentäisi suomalaisten halua palata takaisin Ruotsin osaksi. Osaltaan päätökseen varmasti vaikutti myös se, että Ruotsin ei enää uskottu uhkaavan Pietaria. Ruotsin huomio puolestaan kiinnittyi Norjaan, eivätkä muutkaan mahtimaat vielä herättäneet Suoen kautta tulevaa uhkaa Pietarissa. Sen aika tulisi myöhemmin. Ehkä käytännön syilläkin oli vaikutuksensa, sillä Suomessa oli Ruotsin vallan aikana kehittynyt tehokas hallinto ja sen pohjalta oli hyvä jatkaa myös uusissa oloissa. Liittäminen on kuitenkin osoitus historian oikullisuudesta. Puolen vuoden päästä Napoleon hyökkäsi Venäjälle ja liitosta tuskin olisi enää myöhemmin tehty. Maailma oli muuttunut ja sen myötä myös Aleksanteri I.

Se on kesä nyt (31.)

10.6.2018

Työ on vienyt totaalisesti viimeiset viikot. Kyläniemessä elämän akut latautuvat, sielu rauhoittuu.

Tavallaan näistä asioista olen tänään kirjoittanut Facebook-sivuillani ja Lappeenrannan Kerhon (www.lappeenrannankerho.fi/puheenjohtajan-blogi) vastaavilla. Kyseessä ovat samalla kesän viimeiset kirjoitukseni somessa, tämä blogi mukaan lukien. Vaikka siirrynkin kesälaitumille itse vasta heinäkuun alussa. Sitä ennen ehditään juhlia jo juhannusta.

 

Eilen kävimme ystäviemme veneellä Ilkon skiittasaarella tutustumassa sinne rakennettuihin ja rakentuviin tsasouniin. Kiva retki. Suosittelen. Suur-Saimaa kätkee sisälleen hienoja paikkoja.
                                                                                     ***
(Saimaan rajat kirjoitus jatkuu)
Keisarikunnan rakenne avitti Suomen aseman järjestämistä, sen jakautuessa useisiin eri valtakuntiin, joita hallittiin kuninkaan tapaan. Muuten ehkä Suomi alueena olisi liitetty Venäjään. Yhteiskunnan rakenne, hallinto ja oikeusjärjestelmä säilyivät edelleen ruotsalaispohjaisina. 1811 joulukuussa keisari päätti liittää Uudenkaupungin ja Turun rauhoissa liitetyt alueet, eli Vanhan Suomen, Suomen suuriruhtinaskuntaan. Saimaan maailmalle tuo päätös oli erityisen tärkeä, jopa onnekaskin, sillä näin se yhdistyi. Muualla Suomessa asiaan ei suhtauduttu erityisellä innolla lainkaan. Samalla kun osa vanhasta Venäjästä liitettiin valloitettuun maahan, herätti tämä pahennusta myös Venäjällä. Gustaf Mauritz Armfelt, sekä monet muutkin vaikutusvaltaa omaavat suomalaiset vaikuttivat kyseiseen keisarin päätökseen.

Keisarin vaikuttumia päätökseen on pohdittu myöhemmin useassa yhteydessä, sillä uusi raja Terijoella oli vain noin kolmenkymmenen kilometrin päässä Pietarista, mikä aiheutti ajastaan ongelmia. Porthan totesi 1800-luvulla, että Pietari vie vielä Suomen mukanaan. Yritystä on ollut, mutta niin ei ole kuitenkaan käynyt.
(lähde: Matti Hakulinen: Tuhat vuotta Saimaan maailmassa, Geomatti 2015)

                                                                                      ***

Toivotan teille kaikille antoisaa, mukavaa ja rauhallista kesää kahden mietelauseen kera!

 

"Mitä auringonpaiste kukkasille, sitä on hymy ihmisyydelle. Pikkuseikoja, se on totta, mutta elämäntaipaleella niistä koituva hyöty on kiistaton."
-  Joseph Addison

"Onnelliset ihmiset eivät laske kiitäviä minuutteja."  - Kiinalainen sananlasku

Porto, Lontoo, Lappeenranta, Pietari, Kyläniemi ja Saimaan maailma (30.)

19.5.2018

4.-9.5. Portugalin toiseksi suurimmassa ja historiallisessa kaupungissa Portossa ja sieltä suoraan 9.-13.4. Iso-Britannian Lontoossa jonka kautta vielä 1900-luvun alussa yli puolet maailman kaupasta kulki. Kaksi pitkää työpäivää Lappeenrannassa 14.-15.4. ja sitten jo Venjän toiseksi suurimmassa kaupungissa Pietarissa 16.-18.5. erinomaisessa 13th REIM Group St. Petersburg Badminton & Real Estate Seminar Invitational 2018 tapahtumassa.

Lisää noista päivistä Facebook-sivuiltani, samoin kuin myös www.timomultanen.fi blogistani.

 

Kyläniemessä noiden päivien jälkeen Suur-Saimaan selän kimmeltäessä vapaana auringon heijastusten kaunistamana.

Saimaa oli aikanaan Turun rauhan seurauksena jaettu keskeltä kahtia. Napoleonin ja Venäjän keisari Aleksanteri I:n Tilsitissä vuonna 1807 sopima Ruotsin pakottaminen Englannin kauppasaartoon sisälsi Suomen alueen jatkossa kuulumisesta Venäjän etupiiriin. Vuonna 1808 Venäjä valloitti Suomen, jo kolmannen kerran viimeisen sadan vuoden ajalla. Seuranneessa vuoden 1809 Haminan rauhassa Suomea ei enää palautettu aikaisempaan tapaan Ruotsille, vaan se liitettiin Venäjään autonomisena Suomen suuriruhtinaskuntana. Keisari oli ikään kuin kohottanut Suomen kansakuntien joukkoon, vaikka kansakuntaa ei ollut vielä olemassakaan. Suomalaisuus ja suomen kieli luotiin varsinaisesti vasta 1800-luvulla. Kansallisuusaate ei aikaisemmin käytännössä ollut esillä, eikä sille ollut sinänsä tarvetta tai tilaakaan ollut.

Portugalissa sikäläisten ystäviemme kanssa historiasta puhuessamme olimme sivunneet tuota mannermaan sulkemusta, joka osaltaan liittyy myös Porton kuuluisimpaan vientituotteeseen, portviiniin. Suurvaltojen liikahtelu on aina vaikuttanut pienempiin maihin ja niiden elämään.

Vappua lähestyessä rajoja muistellen (29.)

28.4.2018

Vappu lähestyy. Jännäämme avautuvatko Suur-Saimaan selät vapuksi. Tiukalle menee Kotirannan selkää katsellessa. Lauantai-iltapäivän aurinko ja vesisade vaihdellen kiihdyttävät jäiden lähtöä.

Hektiset kaksi työviikkoa ovat uuvuttaneet miehen. Kyläniemessä nyt palaudutaan ...

www.timomultanen.fi kannattaa käydä vilkaisemassa, uuden blogini myötä.

Mutta jatketaan Saimaan rajojen parissa, kun Ruotsi yritti revanssia Kustaan sodassa (1788-1790), mutta kapinoivan sotavoiman joukot eivät riittäneet. Värälä oli paikka jossa rauha solmittiin. Raja pysyi entisellään. Venäjä kuitenkin säikähti sodan seurauksena linnoittamaan Kaakkois-Suomea. Tämän seurauksena Suvorovin useita linnoituksia rakennettiin sulkemaan kapeikoissa rajan ylittäviä pääteitä. Jostakin syystä Puualan tien varteen linnoitusta ei tehty, siitä huolimatta että Kustaan sota sieltä alkoikin.

Turun rauhassa (1743) rajaa ei merkitty kovin yksiselitteisesti maastoon.

Matti Hakulinen kirjoittaa "Tuhat vuotta Saimaan maailmassa" (Geomatti 2015) kirjassaan että "Saimaata ei yhdistänyt Ruotsin eteneminen itään, vaan päinvastoin se yhdistyi Venäjän valloittaessa Suomen sodassa koko Suomen. Jo sodan aikana Suomi liitettiin autonomisena Venäjän keisarikuntaan. Rauha solmittiin seuraavana vuonna Haninassa. Vanha Suomi yhdistettiin muuhun Suomeen 1812 ja Saimaan maailma yhdistyi saman katon alle."

                                                                                                        ***

"Mikä on vallassamme tehdä, se on vallassamme jättää tekemättä."  - Aristoteles

Afrikan ja Euroopan rajalta Saimaan rajoihin (28.), kevään myötä

7.4.2018

On lähes puolitoista kuukautta kun olen viimeksi päässyt Kyläniemeen. Se on normaalissa arjessa jo pitkä aika kohdallani. Nyt naputtelen näitä rivejä kuitenkin taas Kyläniemen Munkinrannassa. Facebook-sivuiltani voit halutessasi käydä vilkaisemassa Afrikan ja Euroopan rajalla piipahdustani. www.lappeenrannankerho.fi/puheenjohtajan-blogi ja http://www.timomultanen.fi/ sisältävät myös uusia tekstejä.

Tätä kirjoittaessani aurinko antaa lämpimiä säteitään siniseltä taivaalta Suur-Saimaan selälle, ulkolämpötilan ollessa vasta +1,8 C aamussa. Päivästä tulee kuitenkin lämmin ja lumet sekä jää tulevat saamaan kyytiä. Munkinrannan päärakennuksen rännit roiskivat jo vettä katolta. Kevät etenee ...

Mutta jatketaanpa jälleen Saimaan rajoilla Uudenkaupungin rauhan ajassa (1721). Kun tuota rajaa merkittiin maastoon kahdesta vastakkaisesta suunnasta lähtien ennalta sovituista rajamerkeistä, karttojen tuolloin ollessa epätarkkoja eikä kompassin suuntaan osattu ehdä erantokorjausta, tuli rajasta sahaterämäinen, mutkikas. Suuntavirheen seurauksena monen asukkaan kohtalo muuttui.

Pietari perustamisen vuonna 1703 ja Uudenkaupungin rauhan jälkeen ainoastaan Suomen itsenäisyyden alkumetreillä parin vuosikymmen verran raja kulki idempänä. Pietari oli tässä merkittävin tekijä.

Ruotsi ei uskonut Venäjän vallan Itämerellä olevan pysyvää. Hattujen sota (1741-43) käytiin revanssihengessä, sen päättyessä nopeasti Ruotsin tappioon. Lappeenrannan taistelussa koettiin erityisen raskas tappio. Venäjä valloitti ja miehitti jälleen koko Suomen alueen ja koettiin pikkuviha. Turun rauha päätti sodan 1743. Se jakoi puolestaan mutkitellen Saimaan maailman. Lappeenrannasta ja Savonlinnasta tuli osa Venäjää, Puumala puolestaan jäi Ruotsille. Turun rauhan raja oli haitallinen kaupalle, lopettaen tervan viennin Saimaan maailmasta maailmalle. Savolaiset sahaajat kuitenkin onnistuivat neuvottelemaan luvan kuljettaa tuotteensa rajan yli Lappeenrantaan ja edelleen Viipurin kautta maailmalle. Samalla he tekivät erinomaisia ahväärejä.

                                                                                                  ***

"Kun me todella tiedämme, että elämä on vaikeaa - todella ymmärrämme ja hyväksymme sen - niin elämä ei enää olekaan vaikeaa." 
- Psykiatri M. Scott Peck, Rakkauden psykologia

 

Olympialaisista hiihtolomaviikkoon (27.) ja Saimaan rajojen kehitykseen

25.2.2018

Olympialaiset ovat päätöksessä. Oli hienoa seurata lauantaina Kyläniemessä vitivalkoisen auringonpaisteisen Suur-Saimaan keskellä Iivo Niskasen 50-kilometrin hiihdon, kuninkuusmatkan, kultamitalin saavuttamista, samoin kuin sunnuntaina Krista Pärmäkosken hopeaa 30-kilometrin hiihdossa, joka oli hänen kolmas henkilökohtainen mitali Pyeongchangin talviolympialaisissa 2018. Suomen naiset kunnostautuivat miehiä paremmin, ja siitä heille kunnia. Jollain tavalla olympialaisten ilo iski kipinää Kyläniemen Munkinrannassamme ja toi hyvää rehtiä mieltä.

 

Lauantaina Suomen lahden toisella puolella oleva naapurimaamme Eesti juhli virallisestikin 100-vuotisuuttaan. Ohjelmaa Virosta oli mukava seurata mediasta, ja erityisesti televisiosta.

Neljä vuodenaikaa näyttäytyivät jällleen Kyläniemessä hienoudessaan - talvikin osaa olla kaunis. Aurinko säteillään kimallutti puhtaan valkoista lumivaippaa niin maan kuin vedenkin päällä.

                                                                                                         ***

(jatkoa) Saimaa sai kokea suurvaltapolitiikan laineita 1700-luvun alussa. Pietari suuri oli noussut valtaan Venäjällä ja Pietarin kaupunki perustettiin vuonna 1703 ja vuonna 1712 se julistettiin pääkaupungiksi.. Ruotsissa valtaa piti Kaarle XII. Vuonna 1700 alkoi Suuri Pohjan sota. Siinä Ruotsia vastassa olivat Puola-Liettua, Saksi, Tanska ja Venäjä. Ruotsi menestyi aluksi, mutta tilanne kääntyi pian toisin päin. Venäjä valtasi Viipurin 1710 ja Olavinlinnan 1714 ja pian sen jälkeen koko Suomen alueen. Miehitykseen liittyi Iso Viha, jonka kansa sai kokea. Venäjä tunkeutui voimalla Itämerelle. Pietarin merkitys Suomelle ja Saimaan alueella alkoi nousemaan suureksi. Suuri Pohjan sota päättyi Uudenkaupungin rauhaan vuonna 1721. Vaikka uusi raja ei Saimaalle asti ulottunutkaan, katkaisi se liikenteen Saimaan ja Viipurin välillä, ja vaikutti siihen että tervakauppa hiipui.

 

 

Pyöreistä Vuosista Kyläniemeen Suur-Saimaan ja talven keskelle (26.)

3.2.2018

Lappeenrannan Kerhon Pyöreät Vuodet 2018 oli hieno, hyvä ja mukava juhla. Uusin www.lappeenrannankerho.fi/puheenjohtajan-blogi kertoo tuosta tapahtumasta lisää, josta suoraan smokki päällä autokyydissä saavuin Kyläniemen Munkinrantaan, talven keskelle.

Illalla talvisauna. Sen jälkeen takkatuli. Illallinen. Madekauteen siirryimme jo viikko sitten kaupungissa. Mateen saalistimme Häkkisen Saaran Forelli-kalakaupasta Lappeenrannan kauppahallista. Näin ollen tällä kertaa toisenlaista "lähiruokaa". Ulkona tätä kirjoittaessani -8,0 C (sisällä +20,2 C).

...rajoista historia jatkuu: Stolbovan rauhan, jolloin Ruotsi laajeni suurvallaksi, seurauksena raja siirtyi Saimaalta itään Laatokan Karjalaan. Saimaa rauhoittui tämän seurauksena noin sadaksi vuodeksi. Uudella rajalla olisi suuri merkitys tulevaisuudessa. Stolbovan rauhan (1617) rauhan rajasta tulisi autonomisen ja itsenäisen Suomen itäraja Laatokan Karjalassa talvisotaan saakka. Jos Venäjän heikkouden ja sisäisen valtataistelun aikana raja ei olisi muodostunut sinne minne se muodostui, voidaan helposti kuvitella missä se voisi olla. Olisiko itsenäisen Suomen itäraja tällöin linjautunut edellisen Täyssinän rajan mukaisesti, joka jakoi Saimaan ja samalla Itä-Suomen?

Vuosi 2018 jäiden tulon aikaan (25.) ja Saimaan rajoistakin

14.1.2018

Joulu ja Uusi Vuosi ovat takana. Joulua vietin ensimmäistä kertaa poissa Suomesta, samoin kuin uusi vuosikin otettiin vastaan ulkomailla. Tällä kertaa Karibian merellä, jossa kohteina olivat Barbados ja Antigua, sekä näiden välissä myös viikon purjehdus kohteina Karibian meren lukuisat saaret ja maat. Tarkempaa tietoa näistä löytyy Facebook-sivuiltani.

Noin kuukauden tauon jälkeen pääsimme nyt tammikuun 2018 puolivälissä Kyläniemeen. Lauantaiaamun valjetessa oli jännä havaita että Suur-Saimaa Kyläniemen eteläpuolella oli saanut jääpeitteen. Lunta sinänsä on maassa vain nimellisesti.

On aika jatkaa Saimaan rajojen parissa, todeten että meille kaikille koulusta jo tunnettu Pähkinäsaaren rauha vuodelta 1323 kesti vaikeuksineen virallisesti yli 250 vuotta. Pähkinäsaaren rauhan rajaa on vaikea esittää kartoissa täsmällisesti, eikä tällaista esitystä tänä päivänä löydy. Seuraava rauha solmittiin Täyssinässä 1595 ja sitä seuraava Stolbovassa 1617. Täyssinän rauhassa Ruotsi laajensi aluettaan, myös Saimaan osalla. Suurin merkitys oli kuitenkin Ruotsin vallan kasvulla Baltiassa.

Uusi raja kulki Karjalan kannaksella vanhan rajan mukaan, eroten Pähkinäsaaren rauhan rajasta Rautjärven Haukkavuorella. Rajassa tunnustettiin olemassa oleva tilanne. Ruotsalainen hallinto oli edennyt varsin pitkälle uudessa rauhassa sovitulle seudulle, jo ennen rauhansopimusta. Katolisten kirkkojen rakentaminen puolestaan loppui uskonpuhdistuksen seurauksena 1500-luvun puoliväliin mennessä. Täyssinän rauhan raja merkittiin täsmällisesti ja hakattiin kallioihin tai kiviin. Saimaan alueella jotkit merkeistä ovat korkean veden aikana vedenpinnan alapuolella.

Stolbovan rauhaa solmittaessa Venäjä oli heikko ja Ruotsi laajeni sitten suurvallaksi.

Talviaikaan siirryttäessä rajoja muistellen, linkkejä kirjaten (24.)

28.10.2017

Talviaikaan siirtyminen on tätä kirjoittaessani seuraavana yönä kello 04:00 esillä, eli kelloja siirretään tunti taaksepäin. Syksy puskee kohti talvea.

 

Edellisestä blogistani jatkan Saimaan ja maamme rajan jäljillä eteen päin. 1800-luvulla Suomen autonomian aikana raja oli auki suomalaisille, jotka saattoivat elää ja vaikuttaa niin Pietarissa kuin muuallakin Venäjällä. Venäläisille puolestaan raja oli käytännössä lähes suljettu. Jos ajat olivat levottomia, saatettiin raja sulkea tai liikennettä voitiin rajoittaa. Rajaseutuja on linnoitettu. Sotia on käyty. Merkittävä isku Saimaan maisemissa oli kun raja katkaisi liikenneyhteydet Viipuriin Uudenkaupungin rauhan (1721) seurauksena.

Mielenkiintoista on havaita että Parikkala, Rautjärven pohjoisosa, Saari ja Uukuniemi olivat vain reilut sata vuotta (1617-1721) osa Ruotsia, samalla kun Rautjärven eteläpuoleinen osa oli yli neljäsataa (1323-1743) osa Ruotsia. Todennäköisesti samanlaista kulttuurirajaa ei löydy muualta nykyisessä Suomessamme. Toinen Salpausselkä, korpialue, merkitsivät idän ja lännen erillään oloa toisistaan.

 

Näitä ajatelmia kirjoittaessani olen aloittanut uuden kirjan lukemisen Kyläniemen Munkinrannan rauhassa. Kyseessä on Pekka Perttulan "Äidin poika. V.J. Sukselainen hyvinvointiyhteiskunnan rakentajana." (Edita 2017, 487 sivua. Sopii hyvin itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuoteen Lasse Lehtisen Väinö Tannerin kiintoisan elämäkerran luettuani.

Kun tätä kirjoittaessani ulkolämpötila Kyläniemen Munkinrannassa on +3,5 C, mietin rajojen merkityksen muutosta (positiivisesti) Euroopassa. Olin yhteydessä Espanjan Costa del Solin Benalmádenassa oleviin ystäviimme, joilla on myös merkittävä yhteys Kyläniemeen, ja siellä on samaan aikaan +25 C ja aurinkoa siniseltä taivaalta. Katalonian tapahtumista (1000 km Benalmádenasta pohjoisemapana) huolimatta Eurooppa ja eurooppalaisuus on tänä päivänä osa meitä. Lähtien pitkälle arvoista. Se on suuri muutos Euroopassa, jonka historia on ollut todella sotaisaa ja veristä. Tuosta muutoksesta voimme olla ylpeitä ja pitää huolta että kehitys myös jatkossa on vastaavanlaista, myönteistä, toisemme huomioivaa yhteistä eurooppalaisuutta. Se on kiinni meistä jokaisesta.

 

                                                                                                     ***

https://www.kiinteistolehti.fi/blogi/kaiken-maailman-isannointia/ sisältää vastikään julkaistun uuden Suomen Kiinteistölehden digilehden blogini.

 

www.lappeenrannankerho.fi > puheenjohtajan blogi sisältää puolestaan myös uuden kirjoitukseni.

 

Facebook-sivuillani on myös uusi Kyläniemen Munkinrannan viikonlopun rauhassa kirjoittamani postaus.

 

 

Kyläniemen syksyn rauhaa ja mietteitä Saimaaseen liittyen (23.)

22.10.2017

Viikko sitten palasin Suomeen Espanjan Costa del Solilta, jossa parin viikon oleskeluni aikana lämpötila oli joka päivä keskimäärin +25 C ja aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Kuivuus uhkasi jo oliivisatoa ja sadetta odoteltiin malttamattomasti. Suomesta Espanjaan lähtiessäni puolestaan poutaa odotettiin vastaavan malttamattomasti, sillä jatkuvasta vesisateesta johtuen vilja oli kohta pilaantumassa pelloille. Suo siellä ja vetälä täällä sanonta on usein asioita kuvaava. Minulle Aurinkorannikon sää oli tietysti hieno. Mutta niin oli päättymässä olevan viikonlopunkin sää Kyläniemessäkin. Vuodenajoista voi aina omalla tavallaan nauttia. Kyse on asenteesta.

Luin viikonloppuna Puruveden Käräjäkalliosta Hummonselällä. Tuolta pieneltä luodolta löytyvät kuuluisat Täyssinän rauhan merkit, samoin kuin käräjäkivet. Käräjäkallio omaa maineensa raja- ja sovittelupaikkana. Kuitenkin ainoastaan Täyssinän rauhassa on valtakuntien raja kulkenut luodon kautta. Reilun sadan vuoden ajan.

Valtakunnan raja oli Saimaalla lähes neljän sadan vuoden mittaisen ajanjakson. Saimaan maailma jakautui meille kaikille jo koulussa tutusta Pähkinäsaaren rauhasta jonka vuosiluvun 1323 muistamme ulkoa. Tuosta ajankohdasta eteen päin raja vaiheittain siirtyi koko ajan itään noin kolmen sadan vuoden verran, ja edelleen sitten parin sadan vuoden verran toiseen suuntaan, eli länteen. Kun Suomi itsenäistyi sata vuotta sitten raja siirtyi taasen Pietarin viereen, ja toisen maailmansodan seurauksena sitten nykyiselle paikalleen.

Tässähän saattaisikin olla blogilleni jatkotarinan aineksia edeten Saimaan osalla valtakunnan rajan kehityksen pohtimisen aiheessa. Seuraakohan tähän jatkoa seuraavassa blogissani?

Syksy (22.)

17.9.2017

Edellisestä juhannusta edeltävästä blogistani tuntuu olevan vain pieni hetki. Kesä on takana. Nopeasti, vaikka aika onkin vakio.

Elämme syksyä. Maailmalla elettyjen ja koettujen hirmumyrskyjen, tulvien, ihmishenkien menetysten aikana voimme huokaista helpotuksesta. Meidän kotoiset myrskyt, niin ikäviä kuin ne ovatkin, ovat vain hyttysen surinaa. Eikä meidän tarvitse pelätä myrkyllisiä matelijoita, alligaattoreita eikä muitakaan petoeläimiä. Vaikka Utulan ympäristössä taas onkin karhuja, joka puolestaan on lisännyt Kyläniemessä liikkuvien hirvien määrää.

Kesäsäät ovat aina sellaiset kuin ovat. Kyläniemessä kesästä voi kuitenkin aina nauttia. Ja samalla tavoin syksystä. Luonnon antimet kaloineen, mustikoineen, puolukoineen, rapuineen, lukuisine sienilajeineen, ovat kaikki käsillä. Runsaina. Syksystä kannattaa ja voi nauttia, samoin kuin kaikista neljästä vuodenajasta.

                                                                                            ***

https://www.kiinteistolehti.fi/blogi/kiinteistojen-verottaminen-ja-jarki klikkaamalla voit lukaista uuden Suomen Kiinteistölehden digilehteen kirjoittamani syksyn blogini.

www.lappeenrannankerho.fi > puheenjohtajan blogi puolestaan sisältää yli 800 jäsenen/osakkaan yhteisön nettisivuilla olevan blogikirjoitussarjani.

 

                                                                                            ***

Nautitaan Kyläniemen syksystä Suur-Saimaan keskellä!

Kyläniemen juhannus ja kesä edessä Suur-Saimaalla (21.)

21.6.2017

Kirjoitan tätä 21. blogiani Kyläniemen omilla nettisivuilla juhannusviikon puolivälissä. On kesäpäivänseisaus ja juhannus on edessä. Tuosta keskikesän juhlasta moni suomalainen aloittaa kesälomansa. Kesälomakausi on kynnyksellä.

Kevät ja kesä on ollut ainakin itselläni vahvaa työpunnerrusta. Haastavaa ja mielenkiintoista. Huhti-toukokuun vaihteessa olin Ranskassa ja Iso-Britanniassa, toukokuun puolivälissä Venäjällä ja lopulla Sveitsissä. Kesäkuussa olen töiden merkeissä ollut liikkeellä kotimaassa: Helsinki, Jyväskylä, Kouvola, Mikkeli ja Porvoo.

Viime viikolla olin itärajan toisella puolen hyvän pietarilaisen ystäväni kesämökillä, datsalla. Mielenkiintoista oli jälleen havaita että suomalainen ja venäläinen mökkielämä eivät isommassa mittakaavassa paljonkaan eroa toisistaan. Hyvät ja mielenkiintoiset keskustelut, maailman parantaminenkin, kuuluvat asiaan.

                                                                                  ***

Kyläniemi News ei valitettavasti ilmesty tänä vuonna. Jo muodostunut perinne katkeaa näin. Linjaus on julkaisun päätoimittaja Martti Hytin. Aikaisempien vuosien Kyläniemi News julkaisut ovat luettavissa ja selailtavissa näiltä nettisivuilta. Ne sisältävät paljon tietoa, hyviä juttuja, tietoja.

Kyläniemeen liittyy myös erilaisia kesän 2017 aktiviteetteja. Niistä löytyy puolestaan tietoja näiltä www.kylaniemi.fi nettisivuilta. "Utulan kyläkaupan tapahtumat v. 2017" ovat hyvä esimerkki. Kyläniemi on saamieni tietojen mukaan myös ottanut vastaan Utulanseudun Kyläniemelle ja Härskiälle esittämän haasteen kirkkovenesoutukisaan osallistumisesta. Joukkuetta mitä ilmeisimmin kootaan parakaa lauantaina 29.7. Huuhan rannalta lähtevään kisaan, matkan ollessa 7 kilometriä. (Kyläniemen Valokuituosuuskunnan toimitusjohtaja Tuomo Puhakaiselta saa tarvittaessa lisätietoja).

Jos ja kun tiedätte muistakin tulevista tapahtumista ja aktiviteeteista, kannattaa niistä tiedottaa Kyläniemen omilla nettisivuilla.

                                                                                 ***

www.lappeenrannankerho.fi/puheenjohtajan-blogi sivuilta löytyy Lappeenrannan Kerhon nettisivuille kirjoittamiani blogeja, samoin kuin Facebook-sivuiltani tekstejäni.

Suuntaan itsekin juhannukseen ja kesään, ja tarkoitukseni on "vetää henkeä", nauttia niin paljon kuin mahdollista Kyläniemestä, Suur-Saimaan keskellä, helmestä maailmassa. Blogini jää näin ollen kesätauolle, ja aloittaa jälleen elämänsä syksyisten tuulen tuiverrusten myötä aikanaan.

Toivotan teille kaikille kyläniemeläisille, vakituisille ja vapaa-ajan asujille, hyvää juhannusta ja erinomaista kesää!

Nyt eletään jo kevättä (20.)

5.3.2017

Edellisen blogin jälkeen olen käynyt jo kahteen otteeseen Pietarissa, ensin 15.-17.2. (ke-pe), ja nyttemmin 1.-3.3. (ke-pe). Jälkimmäinen matka oli puhdas tiukkaohjelmainen työmatka. Lappeenrantaan paluun myötä perjantai-iltana suuntasimme Kyläniemen Munkinrantaan, lepäämään viikonlopuksi. Hyviä ja pitkiä yöunia kaivattiin. Sää oli upea, yön yli kymmenen asteen pakkasesta päivän pariin asteeseen, auringon paistaessa Suur-Saimaan valkoisena hohtavalle kannelle.

Sunnuntaina kuuntelin ystäväni, mielestäni selkästi Suomen parhaa poliittisen toimittajan, Unto Hämäläisen eläkkeellesiirtymishaastattelun Radio Suomesta, ajatuksella, haastattelijana Paavo Häikiö. Tuossa 18:21 minuutin pituisessa haastattelussa Unski myös toteaa, mielestäni tämän päivän totuuden: "Järkevätkin ihmiset voivat muuttua ihmishirviöiksi nettikeskusteluissa." Suur-Saimaan horisonttia samalla katsellessani elämä jäsentyi uominsa, ainakin hetkellisesti.

Pietarista palatessani perjantaina Allegro-junassa luin loppuun edellisenä viikonloppuna Kyläniemessä aloittamani Timo Vihavaisen kirjan "Vanhan Venäjän paluu" (Otava 2014, 253 sivua), jonka koin mielenkiintoiseksi ja ajatuksia herättäväksi. Kyläniemessä jatkoin pienen tauon jälkeen eteen päin Matti Klingen kirjan "Anarkisti kravatti kaulassa - muistelmia 1972-1982" (Siltala 2015, 419 sivua).

Nyt sunnuntaina on upeata lähteä ajamaan kaikessa rauhassa Kyläniemen Munkinrannasta kotia kohden Lappeerannassa, levänneenä, ja auringon edelleen virkistäessä mieltä. Haastava ja tiukka työviikko odottaa edessä. Ja elämme jo kovaa vauhtia kevään ensimmäistä kolmesta kuukaudesta, maaliskuusta.

Talvea eletään kohti kevättä (19.)

12.2.2017

Talvi on jo viimeisessä virallisessa talvikuukaudessa eli helmikuussa, puolivälissä sitä. Maaliskuu aloittaa jo kevään ensimmäisen kolmesta kuukaudesta. Aika kuluu, etenee. Nyt päättymässä oleva viikko oli omassa työelämässä jälleen kiireinen.  Maanantain olin Lappeenrannassa, tiistai-keskiviikon 5,2 miljoonan asukkaan Pietarissa, ja torstai-perjantain pääkaupungissamme Helsingissä. Perjantaina illalla saavuimme Kyläniemen Munkinrantaan. Rauhaan Suur-Saimaan keskelle.

 

Lauantainen aamuauringon nousu oli upea kuin mikä. Suur-Saimaan näkymä mykisti jälleen kerran. Ystävä kävi tuomassa verkoistaan saamansa tuoreen mateen, parasta madeaikaa kun eletään. Häkkisen Saaralta Lappeenrannan kauppahallista puolestaan oli tuotu puolitoistakiloinen tuore kuha mukana, Kyläniemen vesiltä kalastettu. Luonnon herkkuja, lähiruokaa parhaimmillaan. Gastronomiaa sanan syvällisessä merkityksessä.

Päivän valoisa aika myös pitenee sen jo silmissä huomaten.

Merete Mazzarellan kirja "Elämän tarkoitus" (Tammi 2017, 255 s.) vei myös mennessään Kyläniemen rauhassa viikonlopulla. Pohjoismaisen kirjallisuuden professori emerita pistää ajattelemaan, pohtimaan ajan menoa, elämän arvoja.

www.lappeenrannankerho.fi > puheenjohtajan blogi ja Facebook-sivuni sisältävät myös uutta aineistoa, joita kannattaa käydä vilkaisemassa.

 

Joulu ja uusi vuosi (18.)

23.12.2016

Lappeenrannan Kerhon Tuomaan päivän juhla, joka vietetään joka vuosi 21.12. illalla, siirsi minut joulun aikaan. Perinteisesti. www.lappeenrannankerho.fi > puheenjohtajan blogi kertoo tuosta juhlasta lisää.

 

Joulua on mukava viettää Kyläniemessä, vaikkakin muutama pakkasaste ja valkoinen lumi loisi lapsuuden joulujen tuntua, muutaman lämpöasteen ja märkyyden sijaan. Tietysti joulun hyvä henki on ratkaiseva asia. Ja luonto on aina mykistävä.

 

Selailin jälleen kahta mielenkiintoista kirjaa, ja niistä pieniä otteitakin luin. Nuo kirjat ovat Matti Hakulisen "Suursaimaa - Hiekkarantojen elämää 6000 vuotta sitten" ja Mikko Nikkisen "Suuri Saimaa".  (Viimeksi mainitun kirjoittaja on muuten Lappeenrannan Kerhon hallituksen jäsen).

 

Noin 7000 vuotta sitten epätasainen maankohoaminen yhdisti Saimaan altaan järvet Aaro Hellaakosken vuonna 1922 nimeämäksi Suursaimaaksi (Suur-Saimaa). Järven vedenpinta oli samassa tasossa Etelä-Karjalasta Pohjois-Savoon.

 

Nyt on aika rauhoittua ja toivottaa kaikille kyläniemeläisille, Kyläniemessä asuville, vapaa-aikaansa viettäville, Kyläniemen ystäville Mukavaa ja Rauhallista Joulua ja Onnellista sekä Menestyksellistä Uutta Vuotta 2017!

Lokakuun lopulla Kyläniemessä (17.)

29.10.2016

Meidän piti olla Pietarissa juhlissa 28.-30.10. viikonloppu, mutta juhlat siirtyivätkin myöhemmin pidettäviksi. Maakunnalliset yrittäjäjuhlat, viinimaistajaiset, ja muutakin olisi ollut tilalle tarjolla. Totesimme kuitenkin että viime viikot ovat olleet niin kiireisiä, että nyt olisi syytä ottaa vapaata aikaa vain itselle. Näin päätimme perjantaina (28.10.) heti virallisen työajan jälkeen suunnata kaupan kautta Kyläniemen Munkinrantaan. Saapuminen sysipimeään maisemaan oli jollain tavalla mukavasti koskettavaa. Samoin kun saavuttuamme laitoimme ulkopuuvalaistukset päälle. Oma pieni rauhallinen maailma luonnon keskellä Suur-Saimaalla oli ympärillä.

 

Olen juuri ennen kuin aloitin näiden rivien kirjoittamisen palannut reippaalta kävelylenkiltä Kyläniemen rauhassa.  Kävelin Suurseläntien päästä päähän ja takaisin, tarkalleen 4,6 kilometriä, hien valuessa ihollani. Lauantaina on vapaassa ohjelmassa blinien valmistaminen kirjolohenmädillä. Sauna myöhemmin. Kirja ja televisio, musiikkiakin.

 

Olen myös hieman tehnyt töitä ja teen varmaan niitä lisääkin nyt viikonlopun kuluessa. Muutamia akuutteja ja tärkeitä asioita, ainakin minulle ja yriytyksellemme. Se ei haittaa, ja valokuituyhteys mahdollistaa kaiken tämän. Luonto ympärillä antaa lisäinnoitusta tälläkin saralla, ja parantaa mielikuvitusta. On jälleen hienoa olla Kyläniemen rauhassa omia sisäisiä akkuja samalla ladaten.

 

 

Syksy etenee (16.)

17.10.2016

Koko Saimaan pinta-ala on 4377 neliökilometriä. Saimaalta kanavaa pitkin on pääsy kaikille maailman merille. Saimaan saarien ja luotojen määrä on myös mykistävä ollen 13 710. Jokamiehnoikeudet luonnon suhteen antavat paljon erilaisia hienoja mahdollisuuksia. Vastuuntunto luonnossa, maastossa, on meille ihmisille tärkeä ja huolehdittava asia.

 

Kun viime viikonvaihteessa sunnuntaina kiersin kävelylenkilläni Lappeenrannan Linnoitusniemen, saatoin havaita että veneitä nostettiin Saimaasta maalle. Niiden puunaus ja talvisuojaus oli käynnissä. Vedessä kaupunginlahden satama-alueella oli vielä paljon nostettavia veneitä. Saatoin miettiä miten paljon pelkästään Lappeenrannassa on veneitä kun niitä varten olevia satamiakin on parisenkymmentä.

 

TV1 puolestaan aloitti sunnuntai-iltana (16.10.) Nordic noir dekkarisarjan "Sorjonen" (1/11), joka sijoittuu Lappeenrantaan. Näin Etelä-Karjala tulee seuraavina kuukausina voimakkaasti esiin valtakunnanverkossa. Kannattaa seurata. 

Mennyt viikonloppu sisälsi myös voimakkaan kytkennän Kyläniemeen, vaikka itse en sinne päässytkään. Perjantaina (14.10.) Kyläniemen puuhamiehenä tunnettu Tuomo Puhakainen juhli 60-vuotissyntymäpäiviään 150 ystävän kera Lappeenrannan Linnoituksen Kehruuhuoneella. Hieno tapahtuma. Lauantaina (15.10.) puolestaan Tuomon johdolla vietettiin Lappeenrannan parhaassa ruokaravintola Wolkoffissa italialaista iltaa. Molemmissa tapahtumissa oli mukana myös italialaisia viinintuottajia, joiden kanssa itsekin pääsin harjoittamaan molempina iltoina englanninkielen taitojani. Italialaiset ovat myös käyneet Kyläniemessä, paikkaan ihastuen.

 

Kyläniemessäkin meistä monet ovat laittaneet paikat jo talvikuntoon. Tuo talven tulokin, tai ainakin pakkasyöt, saattavat joka vuotiseen tapaan meidät yllättää. Nautitaan kuitenkin luonnon hienosta kauneudesta.

Rhonen laaksosta ja Provencesta Kyläniemeen (15.)

10.9.2016

Olin Saimaan Munskänkarnan eli viiniklubin matkalla Rhonen laaksossa Ranskassa 2.-9.9. Meitä oli 31 viininharrastajan ryhmä liikkeellä.  Lisäksemme toinenkin Kyläniemessä aikaansa viettävä pariskunta oli mukana matkavahvuudessa.  Lento Helsingistä Geneveen, ja sieltä suomalaisella bussilla osaavan suomalaisen kuljettajan ohjastamana, kohti Lyonia, ranskan kolmanneksi suurinta kaupunkia. Matkalla Beaujolaisin alueella ensimmäinen kymmenestä matkan viinitilavierailusta maistajaisineen.

 

Lyon, (paavien) Avignon ja Nizza olivat majoituskaupunkejamme.  Pohjois- ja Etelä-Rhone viinien kautta tulivat tutuiksi.  Bandol, Chateauneuf-du-Pape, Cotes de Provence, Gigondas/Cairanne, Vacqeyras avautuivat mukavalle matkaseurueellemme. Nizzasta aikanaan sitten lensimme takaisin Suomeen, Helsinkiin, josta vielä bussi nouti ryhmämme kotiin Etelä-Karjalaan.

 

Lyhyiden yöunien ja työrupeaman jälkeen suuntasimme Kyläniemeen, jonne saavuimme auringonpaisteisessa perjantai-illassa.  Eteläisen Ranskan matkamme joka päivänä paistanut aurinko +30-32 C lämpötilasta oli vaihtunut puolet pienempiin lukemiin.  On kiva käydä maailmalla, kokea ja nähdä uutta.  Mutta on myös hienoa palata kotiin, joka on Lappeenrannassa Saimaan rannalla. Samoin on hienoa viettää aikaa "toisessa kodissa", Kyläniemessä. On myös kiva havaita että oma gastronomiamme on muutamassa kymmenessä vuodessa kehittynyt valtavasti, eikä enää tarvitse hävetä sitä ranskalaiseen verrattaessa, jos vain näkee edes hivenen vaivaa omassa ympäristössään.

 

Sienessä käyntiäkään ei meistä toinen voinut Kyläniemeen saavuttuamme vastustaa mitenkään, hämäränkin jo alkaessa laskeutumaan.

 

Ranskan matkan aikana sain sähköisten viestimien kautta useamman pyynnön Kyläniemi News 2016 lehden osalta, sillä paperinen lehtiversio ei syystä tai toisesta ollut tavoittanut useampaa "kyläniemeläistä".  Lehden päätoimittaja (Martti Hytti) lienee hyvillään kun lehteä kysytään. Itselläni on jonkin verran ylimääräisiä lehtiä tarkoituksella varastossa, ja olen luvannut jokaiselle lehden pyytäjälle toimittaa halutun puuttuvan lehden saamaani postiosoitteeseen.

 

Nautitaan Kyläniemen syksystä!

Kesä on vaihtunut syksyyn ja paluu sosiaaliseen mediaan tapahtunut (14.)

1.9.2016

Elokuu on vaihtunut syyskuuksi, ja samalla "virallisesti" kesä syksyksi.  Samalla olen palannut sosiaaliseen mediaan. Näiden Kyläniemen omien sivujen lisäksi löytyy myös www.lappeenrannankerho.fi sivuilta blogini (>puheenjohtajan blogi) ja minut löytää myös Facebookista.

 

Kesälomani vietin lähes tauotta Kyläniemessä. Ja koko kesää ajatellen Kyläniemi oli rakas paikka. Menneenä kesänä oli tarkoitus rauhoittua, jarruttaa työelämän varsin armottomalta kiireeltä. Takavuosien 120-150 ulkomaanmatkapäivän määrää ajatellen tilanne on toinen. Aikansa kutakin. Kaikissa asioissa on hyvät ja huonot puolensa.

 

Kesäkaudella luin Kyläniemessä useita kirjoja, mikä on minulle rakas harrastus. Tapasimme myös joitakin ystäviämme, ja kävimme kylässä useammalla huvilalla Kyläniemen maisemissa. Valokaapeliyhteys osoitti jälleen merkityksensä. Minuun oltiin yhteydessä ympäri maapalloa tuttujen toimesta, ja myös minä olin vastaavasti yhteydessä eri maanosiin. Kun yhteydet toimivat, sijaintipaikalla ei ole niin väliä. Paitsi Kyläniemen kohdalla. Silloin paikalla on väliä.

 

Innostuin jopa keräämään marjoja. Pakastimemme niin kotona Lappeenrannassa kuin Kyläniemessäkin ovat täynnä mustikkaa ja puolukkaa. Kaikki on kerätty oman vapaa-ajan kotimme ympäriltä, jopa oman tontin alueelta. Puolisoni Elena puolestaan kunnostautui sienimetsässä alkaen punikkitateista kantarelleihin. Saaliit olivat suuria. Talven sieniherkkuja on niin pakastimessa kuin kuivattunakin. Rapujakin saimme viidellä ravustuskerralla noin 200 kunnon kokoista saksiniekkaa. Ravustuskauden katkaisivat pian sen alettua työt.

Puhakaisen Tuomo ja Arja järjestivät Pienniemen huvilallaan viininmaistajaiset, joissa oli mukana useita italialaisia tuottajia. Kiva tilaisuus, jossa väkeä eri puolilta Kyläniemeä oli runsaasti. Saattoi kuvitella entisaikojen tupailtaa parhaimmillaan, vaikken koskaan sellaisessa olekaan ollut mukana.

 

Kyläniemi News 2016 ilmestyi jo viidennen kerran. Päätoimittajan kanssa keskusteltuani, huolimatta hänen hieman arvoituksellisesta kuluvan vuoden julkaisun pääkirjoituksestaan, olen ymmärtänyt ja toiveissa, että julkaisu tulee näkemään myös ensi vuonna päivänvalon.

 

Toivotan kaikille antoisaa syksyä Kyläniemessä, jossa kannattaa käydä aina kun se työkiireiltä on mahdollista, ja joillekin tuo mahdollisuus on suotu jatkuvana oleskeluna.

 

Terveisin syksyn ja sosiaaliseen mediaan paluun merkeissä!

Pysähdys aktiivisella Utulan kyläkaupalla ja Juhannus Kyläniemessä keskellä Suur-Saimaata (13.)

23.6.2016

Kesäpäivänseisaus on takana.  Päivä eli valoisuus on ollut tapissaan, ja on vieläkin.  Juhannus on kynnyksellä.  Rantasauna on lämpiämässä tätä kirjoittaessani.  Ulkona on lämmintä ja juhannussääksi on luvattu kaikkea mukavaa, eli aurinkoa ja lämpöä.

 

Torstai (23.6.) oli "lyhyt" työpäivä.  Mekin suuntasimme jo heti kahden jälkeen Lappeenrannasta kohti Kyläniemeä. Perinteinen juhannukseen liittyvä pysähdys Utulan kyläkaupalla.  Ulkoterassilla pöydät olivat täynnä väkeä. Olut oli yleisin juoma.  Mekin vaihdoimme kuljettajaa ja minä tilasin pikkuostostemme lisäksi ison oluen ja istuuduimme sisällä pöytään.  Kyläniemi News 2016 lehtiä oli pöydällä jaossa.  "Yhteisöllisyys Kyläniemessä historian valossa ja tänään" on oma tämän vuotinen perinteinen kolumnini lehdessä.

 

Vaihdoimme kauppiaspariskunnan eli Sanna Haakanan ja Peter Kihlin kanssa kuulumisia, ja Sanna kertoi että juhannuspäivän (25.6.) iltana Matti Nykänen on heillä esiintymässä.  Samassa yhteydessä selvisi että kesäkaudella Utulan kyläkaupalle on sovittu peräti viisi eri esitystä, joista edellä mainittu on ensimmäinen. 9.7. Three Wishes (heviä) on äänessä, 16.7. Iso K laulattaa (karaoke) väkeä, 23.7. Flimmeri-band (suomipoppia) pistää soimaan koko illan ja 6.8. esiin astuvat Maarit ja Sami Hurmerinta. Hienoja juttuja joista täytyy nostaa hattua kauppiaspariskunnalle. Yhteisöllisyyttä samalla parhaimmillaan.

 

                                                                                              ***

Juhannus on nyt käsillä. Kesän suurimman juhlan historia on monille tänään varsin tuntematon.  Johannes kastaja on tuolta osin merkittävä henkilö.  Samoin erilaiset tavat, uskomukset, jopa taikausko.  On mielenkiintoista tiedostaa esimerkiksi miksi juhannuskokkoa poltetaan. Svetlana Ranta kirjoitti vastikään Etelä-Saimaan kolumnissaan "Juhannus - Ivan Kupala" mielenkiintoisen osuvasti että juhla tunnetaan myös Venäjällä - nimellä Ivan Kupala tai Ivanin päivä. Neuvostoliitossa juhla lakkautettiin, varmastikin kirkollisuudesta johtuen, mutta Neuvostoliiton hajoamisen (1991) jälkeen se palasi takaisin itsenäisten Ukrainan, Valko-Venäjän, Latvian, Liettuan ja Viron kalentereihin.  Venäläiset tuntevat juhannuksen vähintään Nikolai Gogolin teoksista.

 

Suomalaisessa juhannuksessa koivut, sauna, kokko ovat vahvaa ja elävää perinnettä, samoin Suomen lippu. Yhdessäolo perheiden ja ystävien kesken, erityisesti järven tai meren rannalla, ovat myös olennainen osa juhannusta. Hyvä ruoka, juomat, yhdessäolo, juhannuksesta ja kesästä nauttiminen. Mitä ihminen enempää juhannuksena tarvitseekaan. 

 

                                                                                               ***

Monet työssä käyvät suomalaiset aloittavat kesälomansa juhannukselta. Itse päätin että irroitan sosiaalisen median johdot omalla kohdaltani juhannukselta, ja palaan kuvaan vasta kesän jälkeen, syyskuun alussa.  Tämä koskee myös tätä blogiani, jonka merkeissä tapaamme vasta syksyllä.  Sen verran hektistä ja tiukka-aikatauluista on työnteko ja elämäni ollut jälleen, että kesällä olen päättänyt ottaa aikaa itselleni. Ja merkittävä osa tuosta, missäpä muuallakaan kuin Kyläniemessä.

 

Toivotan teille kaikille lukijoilleni ja aivan erityisesti kyläniemeläisille ja "kyläniemeläisille" (vertaa kirjoitukseni Kyläniemi News 2016 lehdessä) hauskaa, hyvähenkistä, mukavaa ja turvallista Juhannusta 2017!

Myrskyn jälkeen kohti juhannusta Kyläniemi News 2016 julkaisua odotellessa (12.)

19.6.2016

Lauantaina (18.6.) aikamoinen myrsky oli läsnä Kyläniemessä.  Samaan aikaan Jukolan viestin suurtapahtumassa Lappeenrannan Raipossa kilpailtiin ja järjestelyistä pidettiin huolta luonnon armoilla.

 

Kyläniemen Munkinrannassa Kotirannanselältä vaahtopäiset aallot löivät rantaan sen korkuisina että sitä en muista aikoihin nähneeni. Tätä oli edeltänyt hieno aurinkoinen varhaisaamu, ennen kuin television aamukymmenen uutisissa kerrottiin että Etelä-Karjalassa tuuli voi nousta vaaralliseksi, ja silloin sähköt katkesivat ensimmäisen kerran, tullakseen kuitenkin takaisin varttitunnin kuluttua.  Yhden aikoihin iltapäivällä sähköt sitten katkesivat uudelleen, ja saatiin takaisin vasta iltakuuden jälkeen. Sähköyhtiön vikakartan mukaan 235 taloutta oli Utulan kaupalta Kyläniemen kärkeen, eli koko Kyläniemi, ilman sähköä. Voisiko asialle tehdä jotakin tulevaisuutta ajatellen?

 

Sääennusteet lupaavat nyt juhannukselle parempaa keliä, mikä toivottavasti toteutuu. Kyläniemi News 2016 on painossa juhannusviikon alussa. Julkaisun viides vuosikerta on sen päätoimittaja Martti Hytin käsialaa. Hyvää, varmaa ja mielenkiintoista jälkeä. Perinteinen arvokas paperilehti on jakelussa juhannusviikolla Virmutjoen Kauppa Kasinosta Utulan kyläkauppaan, sekä mahdollisimman moneen postilaatikkoon Kyläniemessä.  Kannattaa aktiivisesti hankkia lehti käsiin, sillä luettavaa ja samalla Kyläniemi-tietoutta on paljon. Sähköinen versio ilmestyy vasta myöhemmin kesän kuluessa näille Kyläniemen omille nettisivuille.

 

Toivotan jo nyt Kyläniemen Munkinrantamme puolesta teille kaikille Hyvää ja Hauskaa Juhannusta 2016, sekä hyviä lukuhetkiä Kyläniemi News 2016 julkaisun parissa!

Jokamiehen oikeuksista Kyläniemi Newsiin (11.) ja Facebook sekä Lappeenrannan Kerho

28.5.2016

Suomen luonnossa saa liikkua ja oleskella vapaasti jälkiä jättämättä.  Luontoliikkuja kiertää riittävän kaukaa yksityiset pihamaat ja rantalaiturit.

 

Jokamiehen oikeudet ja vastuut pitävät sisällään, että:

1) eläinten ja kasvien annetaan olla rauhassa omassa ympäristössään, esimerkiksi lintuluodoille ei saa rantautua.

2) myös muille retkeilijöille suodaan mahdollisuus nauttia luonnon rauhasta.

3) jäljet siivotaan aina ja tuodaan kaikki roskat sekä tavarat pois maastosta.

4) huolehditaan yhteisistä retkikohteiden rakenteista ja suojellaan luontoympäristöä omalta osalta.

5) vältetään äänekästä toimintaa metsissä ja vesillä - nautitaan lintujen laulusta ja tuulen huminasta.

 

Suomessa metsämarjojen ja sienien poimiminen on sallittu kaikille.  Puiden, pensaiden tai muiden kasvien vahingoittaminen on kielletty.  On myös suojeltuja harvinaisia lajeja, joita ihaillaan vain silmillä.  Maa-aineksia ei saa kaivaa tai ottaa luvatta.

 

Metsästys ja kalastus ovat rajoitettua toimintaa, joihin tarvitaan viranomaisten lupa.  Ilman lupaa on sallittu vain onkiminen ja pilkkiminen järvialueilla - sekin on kielletty virtaavissa vesissä.  Marja-, sieni- ja kalaretkellä on syytä pysytellä tarpeeksi kaukana talojen pihoilta ja mökkien rannasta.

 

Itsekin kävin vastikään Kyläniemessä Esa Rikkoselta hankkimassa kalastus- ja ravustusluvat, samoin kuin maksoin Eräluvat-kaupassa Metsähallitus, luontopalvelut) internetissä vuoden 2016 kalastonhoitomaksun.

 

                                                                                  ***

 

Kyläniemi News 2016 on valmistumassa päätoimittaja Martti Hyvin kokoneissa toimittajan käsissä.  Kyseessä on jo viides vuosikerta.  Aikaisemmat vuosikerrat 2012-2015 ovat luettavissa www.kylaniemi.fi sivuilla.  Uuden vuoden 2016 lehden on tarkoitus ilmestyä juhannukseksi perinteisenä paperiversiona, ja sitä jaetaan varsin kattavasti Kyläniemen postilaatikoihin, samoin kuin sitä löytyy myös Utulan kyläkaupasta.  Uusi Kyläniemi News tulee sisältämään monia erilaisia mielenkiintoisia juttuja.

 

                                                                                  ***

 

Facebookista ja www.lappeenrannankerho.fi > puheenjohtajana blogi sivuilta löytyy myös kirjoituksiani kuvineen.

 

                                                                                  ***  

 

Ensi viikolla siirrymme jo kesäkuuhun, joka on kesän virallinen ensimmäinen kuukausi.  Nauttikaamme täysin rinnoin tulevasta Kyläniemen kesästä!

 

Kyläniemen nettisivuihin kevään myötä lisää eloa! (10)

19.4.2016

Kevät tekee tuloaan.  Lappeenrannan kaupunginlahdelta lähtivät jäät eilen maanantaina 18.4.  Myös Suur-Saimaalla Kyläniemen ympärillä jäät saavat kyytiä.

 

Samalla Kyläniemen omille nettisivuille osoitteessa www.kylaniemi.fi on saatu lisää eloa.  Kaikki vuosina 2012-2015 ilmestyneet neljä Kyläniemi News vuosikertaa ovat nyt luettavissa nettisivuilla sähköisinä versioina, selailtavassa muodossa.

 

Kyläniemi News 2016 eli viides vuosikerta on paraikaa työn alla.  Julkaisun päätoimittajana toimii entiseen tuttuun tapaan Martti Hytti.  Tavoite on entiseen tapaan että lehti ilmestyisi juhannukseksi.  Martti Hytti vahvan toimittajatyön osaamisen omaavana on luvannut lehden julkaisemisen jälkeen liittyä nettisivujen blogin-kirjoittajiin.

 

Muutamia palvelujen tarjoajia on myös saatu nettisivuille, mutta heitä (teitä) toivotaan myös lisää.  Kyläniemen nettisivuista voi ja pitää muodostua sellainen tietopankki ja markkinapaikka, josta kaikki tarjottavat palvelut löytyvät helposti.  Monille palveluille rakentamisesta lähtien on kysyntää.  Tarjonnan pitäisi myös löytyä kätevästi näiltä sähköisiltä sivuilta.  Palveluntarjoajien ei kannata jättää mahdollisuutta käyttämättä.  Semminkin kun tänään tuon tarjonnan voi toteuttaa veloituksetta www.kylaniemi.fi sivuilla.

 

Yksi kokeilu on myös "myynti-ilmoitukset" kohta, josta löytyy Kyläniemessä myynnissä olevia kohteita.  Kannattaa käydä vilkaisemassa mitä on tarjolla

 

Toivon että sinä, hyvä tämän blogin lukija, omalta osaltasi olet nyt ja jatkossa puhaltamassa lisää eloa Kyläniemen omiin nettisivuihin osoitteessa www.kylaniemi.fi  

Kevään merkeissä kohti kesää Saimaan merkitystä ajatellen (9)

9.4.2016

Helsinkiin lähtö viikonlopuksi peruuntui meistä riippumattomista syistä.  Sen sijaan käytimme tilaisuuden hyväksi ja suuntasimme Kyläniemeen.  Perjantaina jo hyvissä ajoin.  Lumet olivat huvenneet olemattomiin.  Aurinko paistoi ja kimelteli Kotirannanselän jäiseltä ja osin lumiseltakin peitteeltä värikirjoaan.  Lappeenrannan kaupunginlahdelta jäät ovat viime vuosina lähteneet vapuksi.  Milloinkahan ne lähtevät tänä keväänä Suur-Saimaalta?

 

Keväinen muistilista vapaa-ajan asunnon, mökin, osalla kohta syytä kaivaa muistin sopukoista, ja muuttaa teoiksi, itse tai jonkun toisen toimesta.  Onko lumi tai jää vaurioittanut rakennuksia, vesiputkia tai piharakenteita?  Rännien puhdistus.  Savupiipun kunto.  Kaasulaitteiden letkujen tarkistus.  Ovatko hiiret tai jyrsijät olleet asialla tehden tuhojaan?  Palovaroittimien paristojen tarkistaminen.  Maalipintojen maalaus, toisten pintojen öljyäminen.  Siitä se kevään eteneminen lähtee.

 

Näissä merkeissä ajattelin myös Saimaan merkitystä.  Siihen mistä Saimaa-nimi on tullut en ole mistään saanut vastausta.  Lähetin kysymyksen jo aikaa sitten Maailman historia -lehden päätoimittajallekin, joka vastasi minulle että kysymys on hyvä ja he yrittävät selvittää sitä.  Jos löytävät vastauksen, niin julkaisevat sen myös lehdessään, joka tulee minullekin säännöllisesti.  Ei ole kuulunut mitään.

 

Matti Hakulinen kirjoittaa kirjassaan "Tuhat vuotta Saimaan maailmassa" (Geomatti, 2015) mukavasti: "Vuoksi on Imatran matkailun ja teollisuuden edellytys.  Lappeenranta kasvoi puolestaan markkinapaikaksi ja myöhemmin kaupungiksi, koska Saimaan tervaveneiden ja sahatavaralotjien vesitie merelle päättyi siellä.  Raskaat tavarat oli varastoitava ja kuljetettava edelleen rekikeleillä Viipuriin.  Varastointipaikalle syntyi luontevasti myös kauppaa ja säännölliset markkinat."

Intiasta Saimaan valtakunnan rajoihin (8)

5.3.2016

Olemme palanneet Intian matkaltamme (Delhi, Kanhan ja Bandhavgarhin kansallispuistot, Varanasi, Delhi, Agra, Delhi) 13.-26.2.  Tiukan, työntäyteisen ja tuloksellisen työviikon jälkeen pääsimme viikonlopuksi Kyläniemeen Suur-Saimaan keskelle luonnon rauhaan vetämään henkeä.  Lämpötila ulkona +1,2 C iltapäivällä tätä kirjoittaessani.  Matkustaminen, näkeminen, kuuleminen, aistiminen 1,25 miljardin asukkaan Intiassa oli kokemus.  Sen jäsentely vie varmasti vielä muutaman viikon.

 

Maailmaa miettiessäni ajattelin sitä että valtakunnan raja oli Saimaalla lähes neljän sadan vuoden ajan.  Saimaan maailma jakautui ensimmäisen kerran Pähkinäsaaren rauhassa 1323.  Tästä eteen päin raja siirtyi vaiheittain noin kolmen sadan vuoden ajan itään, ja edelleen parin sadan vuoden ajan länteen.  Suomen itsenäisyyden myötä raja siirtyi Pietarin porteille ja toisessa maailmansodassa sitten nykyiselle paikalleen.  Minua alkoi kiinnostamaan Saimaan ja rajojen välinen symbioosi.  Mieleeni tuli kun äitini vuosikymmeninen elämänkumppani kertoi Saimaalla Pimiänsaaressaan vastarantaa katsoessamme että hänen esivanhempansa olivat puhuneet että siellä käytiin "Ruotsin ruualla" kylässä.

Sesongin herkku, made (8)

12.2.2016

Made eli matikka (Lota lota) on ainoa makeassa vedessä elävä turskakalalaji, ollen myös sukunsa Lota ainoa laji.

 

Parhaiten pohjassa ja viileissä runsasvetisissä vesistöissä elävä made ei ole kauneimpia kaloja.  Mutta ruokakalana made on erinomainen.  Aiemmin kuviteltiin että vain talvella pyydetty made olisi käyttökelpoista, mutta syvänteissä ympäri vuoden tasakylmissä vesissä viihtyvä made on kesällä yhtä hyvää kuin talvellakin.

 

Kutuaikana naarasmateita arvostetaan erityisesti niiden mädin takia.  Myös mateen maksa on herkullista ja hyvä A-vitamiinin lähde.  Mateen kutu ajoittuu tammi-maaliskuulle.  Made kutee 1-3 metrin syvyisissä vesissä.  Kutu tapahtuu hiekka- tai sorapohjalle.  Turskakalojen tapaan mateen mätimäärä on suuri, jopa miljoona mätimunaa isommissa yksilöissä.

 

Made on petokala ja syö pääasiassa kalaa.  Mateen saalista ovat kuoreet, muikut, pienet ahvenet, kiisket ja jopa ajoittain ravut.

 

Itse noudimme sesongin herkkumatikan Lappeenrannan kauppahallin kalakaupasta Häkkisen Saaralta, herkullisen maksan ja mädin kera.  Kyläniemessä sitten nautimme tuosta erinomaisesta sesongin herkusta. 

 

Suosittelemme.

Talvi (7)

7.2.2016

Jouluna ei ollut lunta ja Saimaa oli avoin.  Tammikuu toi mukanaan kovat pakkaset, aina -30 C tasoon saakka.  Se toi monille vapaa-ajan asuntojen ja mökkien omistajille huolia.  Nyt tätä kirjoittaessani kansallisrunoilijamme J.L. Runebergin päivän (perjantai 5.2.) seuraajana olevan Laskiaissunnuntain (7.2.) osalla on vaihteeksi +2,5 C lämmintä.  Ylös ja alas sahaavat asteet nyt käsillä olevana talvena.  Elämme jo viimeistä talvikuukautta, sillä maaliskuu vie meidät jo kevään kuukausiin.

 

Pitkästä aikaa nyt päättymässä olevalla viikolla sairastin kovan flunssan joka vei alkuviikon kolmeksi päiväksi kotona vuoteen pohjalle, ja samalla voimat mennessään.  Vieläkin olen toipumassa, ja jossakin määrin olen valitettavasti tartuttanut flunssan puolisooni.  Siitä olen pahoillani.  Toivottvasti mahdollisimman moni Kyläniemessä välttää nämä kokemuksemme.

 

Jaksoimme sentään viime voimillamme valmistaa sesongin madekeittoa (mateen hankimme Lappeenrannan kauppahallista Häkkisen Saaralta, joka oli nylkenyt kalan ja asettanut sen kauniisti pakettiin, mukanaan maksa ja ylimäämääräistä mätiäkin - kiitos!).  Myös blinejä paistoimme ja nautimme ne niin muikun mädin (Häkkisiltä) kuin lohenmädin, smetanan sekä mustapippurin kera.  Sesongin herkuista kannattaa nauttia. 

 

Rauhallinen viikonloppu ikävän flunssasairauden heikottamana, leväten, voimia kooten.  Siihen Kyläniemi on aimo hieno ja kiva paikka.

Tuhat vuotta Saimaan maailmassa (6)

6.12.2015

Ystävämme lahjoittivat meille Matti Hakulisen kirjoittaman "Tuhat vuotta Saimaan maailmassa" (Geomatti 2015, 120 sivua) kirjan.  Matti Hakulinen on vuonna 1953 syntynyt lappeenrantalainen tekniikan lisensiaatti, Saimaan harrastaja ja tietokirjailija.  Hänen edelliset kirjansa ovat "Suursaimaa" (2012) ja "Saimaan jääjärvet" (2009).

 

"Tuhat vuotta Saimaan maailmassa" kertoo viikinkiajasta Saimaan kanavan valmistumiseen 1856.  Viikinkiaikana valtiovalta ei yltänyt Saimaan maailmaan ja asukkaiden arkea määrittivät sukuyhteisöjen perinnäistavat, myytit sekä vuoden kiertokulku ja uskomukset.  Täydellisessä umpiossa ei kuitenkaan eletty.  Kauppaa käytiin ja vaikutteita saatiin verkoston kautta, joka oli ollut olemassa niin kauan kuin Saimaan rannoilla on asuttu.

 

Kirjan keskeinen teema on Suomenlahden kaupan vaikutus Saimaan syrjäseudulla.  Idän vesitien hallinnan tavoittelu toi Saimaan rannoille hallinnon.  Se jakoi aluksi Saimaan Pähkinäsaaren rauhassa (1323) kahteen kulttuuripiiriin, jotka sittemmin yhdistyivät Saimaan alueella.

 

Mielenkiintoiselta vaikuttava kirja, jonka maailmaan nyt sukellan ...

Uudet jätekeräysastiat ovat nyt tosiasia (5)

30.11.2015

Etelä-Karjalan Jätehuolto on asentanut uudet tyylikkäät Molok-jäteastiat Kyläniemen puolella lossirantaan.  Kaksi viiden kuution Molok-astiaa korvaavat vanhan usein ainakin kesäaikana täpötäynnä olleen epäsiistin astian, joka on samalla poistettu.  Omalla tavallaan tärkeä asia tämäkin.

www.kylaniemi.fi - nyt tarvitaan lihaa luiden ympärille (4)

22.11.2015

Kyläniemen nettisivujemme runko on täydessä käytössä.  Nyt tarvitaan lihaa luiden ympärille.  Palveluntuottajien kannattaa olla aktiivisia ja toimittaa Tuomo Puhakaiselle yrityksensä yhteystiedot, ja mikäli yrityksellä on omat nettisivut, linkin toimittaminen on must.  Myös Kyläniemeen liittyvien yhdistysten kannattaa toimia samalla tavalla.

 

Vierailin viime viikolla Etelä-Karjalan Jätehuollossa ja minulle kerrottiin että (pitkän viranomaiskäsittelyn jälkeen, jota tässä yhteydessä voidaan kutsua myös byrokratiaksi) molok-jäteastiat tulevat vielä Kyläniemen puolelle lossirantaan ennen talven lumia.  Katsotaan, ja toivotaan ...

 

www.ekjh.fi sivut on tarkoitus linkittää Kyläniemen sivuillemme.  Noilta sivuilta löytyy paljon hyödyllistä jätehuoltoon, kierrätykseen, ympäristöstämme huolen pitämiseen liittyvää hyvää tietoutta.  Ja aina ajantasaista sellaista.

 

Kun lunta jossakin vaiheessa taivaalta ilmastomuutoksesta huolimatta varmastikin tulee, kannattaisi aurauspalveluja tarjoavien viestiä olemassaolostaan Kyläniemen omilla nettisivuilla.

 

Kun Häkkisen Jarin & Saaran kalatarjonta, samoin kuin poikien Antin ja Joonaksen kannustettava yritystoiminta ovat nyt löydettävissä nettisivuilta, on se samalla muistutus meille kaikille kyläniemeläisille siitä, että omia palveluja kannattaa suosia, semminkin kun tuotteet ovat laadukkaita ja ekologisesti erinomaisia.

 

Olisi kiva kuulla miten Kyläniemen hirviseurueen jahti on tänä syksynä edennyt ja onnistunut?  Kuluvan vuoden Kyläniemi News 2015 julkaisusta oli mielenkiintoista lukea aiheesta.  2.100 hehtaaria metsästysmaata on taannut parhaimmillaan hirviseurueelle jopa pitkälti toistakemmentä kaatolupaa.  Viime vuonna kaatolupia oli kahdelle aikuiselle hirvelle ja kahdelle vasalle.  Mikä on siis tilanne tänä syksynä?

Jätehuollosta kierrätykseen (3) II

6.11.2015

Mukana on nyt myös kuva Syyspohjasta.

Jätehuollosta kierrätykseen (3)

6.11.2015

Muutamia viikkoja sitten Kyläniemen lossin keräyspisteessä oli surullisen näköistä keräilyastian ympärillä kuten kuva osoittaa.  Tilanteen seurauksena mekin jätimme kyydissämme olleet astiatavarat vasta Syyspohjan keräilypisteeseen josta toinen kuva on.

 

Olin yhteydessä asiasta Etelä-Karjalan Jätehuoltoon lähettäen myös heille molemmat kuvat.  Minulle kerrottiin asiallisesti että lämmin syksy on merkinnyt että ihmiset ovat käyneet enemmän Kyläniemessä kuin keskivertovuosina, samalla kun astioiden tyhjennyskertoja on harvennettu entiseen malliin, ja seuras oli nyt käsillä ollut tilanne.  He lupasivat lähettää tyhjennyksen lähes saman tien ja seuraavana päivänä myös paikka siistittäisiin.  Näin myös tapahtui, kuten luvattiin.

 

Minulle myös kerrottiin että vielä kuluvan syksyn aikana on tarkoitus että Kyläniemen lossin keräilypisteeseen tulee uudenlainen keräyssysteemi tai itse asiassa maahan upotettu sellainen, samanlainen kuin mitä Syyspohjassakin on useita.  Samalla Kyläniemen puolivälissä oleva keräilypiste poistuu kuvasta.

 

Olen itse marraskuun puolivälissä menossa käymään Etelä-Karjalan Jätehuollon Kukkuroinmäen toimintakeskuskuksessa, saadakseni tietoiskun missä jätehuollosta kierrätykseen muuttuva maailmanmeno etenee.  Ajatukseni on myös sellainen, että www.kylaniemi.fi sivuihin liitettäisiin linkki Etelä-Karjalan Jätehuollon omille sivuille, jolloin kaikki ajantasaistettu ja varmasti oikea tietoa olisi saatavissa jokaisen "kyläniemeläisen" toimesta omilta nettisivuilta.

Pyhäinpäivänä ja Halloweenina Kyläniemessä (2)

31.10.2015

On lauantai 31. eli lokakuun 2015 viimeinen päivä.  On Pyhäinpäivä ja myös Halloween.  Meidän suomalaisten pitäisi tietää miksi Pyhäinpäivää vietetään.  Ehkä Halloween onkin sitten tuntemattomampi tapaus.  Kuluneella viikolla uutisissa kerrottiin että uuden tutkimuksen mukaan nuorimpien suomalaisten joukossa Halloween on noussut joulun jälkeen toiseksi suosituimmaksi vuoden juhlista.  Se yllätti minutkin joka en ole elänyt elämässäni lainkaan Halloween-kulttuuria, jos asian voi näin ilmaista.

 

Kun itsekin puolisoni kanssa Pyhäinpäivän ja Halloweenin iltapäivälllä saavuimme Kyläniemeen (olimme perjantai-iltana Etelä-Karjalan Yrittäjien Maakunnallisessa Yrittäjäjuhlassa Lappeenrannan teknillisellä yliopistolla), aloin itsekin miettimään mistä Halloweenissa oikein on kyse.  Laitoin taustalle (Spotify) soimaan Frank Sinatran legendaarisen levyn "In The Wee Small Hours" (1955) ja paneuduin asiaan.

 

Halloween on anglosaksisissa maissa pyhäinpäivän aattona lokakuun viimeisenä päivänä 31.10. vietettävä juhlapäivä.  Se on alkujaan muinaisten kelttien talven alkamisen päivä "samhain", jolloin vainajien uskottiin liikkuvan.  Nimi on lyhenne englannin sanoista "All Hallows´ Eve" eli pyhäinpäivän aatto.  Anglosaksisia maita joissa Halloweenia nimenomaan on vietetty Euroopassa, ovat Englanti, Irlanti ja Skotlanti.  Suomessa yleensä luulemme ja koemme että kyse on amerikkalaisesta juhlasta, jonka version mukaan sitä meillä vietetään, silloin kun vietetään.  Yhdysvaltoihin Halloween on tuotu nimenomaan irlantilaisten ja skotlantilaisten siirtolaisten toimesta, ja siellä se on joulun jälkeen suosituin juhla (aivan kuten edellä uusi tutkimus osoittaa nuorimpien suomalaisten kohdalla tilanteen olevan).

 

Halloweenissä on kyse kelttiläisten kulttuurien syksyllä maanviljelyskauden lopussa vietettyyn vanhan uuden vuoden ja sadonkorjuun juhlaan, "samhainiin" pohjautuvasta kulttuurista.  Siihen kelttien uskomusten mukaan liittyi että tämän maailman ja yliluonnollisen maailman väliset rajat katosivat luonnon kuihtuessa ja kuollessa, ja henget saattoivat yrittää houkutella ihmisiä tuonpuoleiseen.  Siksi poltettiin kokkotulia jotta ne antaisivat suojaa henkien hyökkäyksiä vastaan.

 

Suomessa vastaava juhla oli Pyhäinpäivä (aikaisemmin Pyhäinmiesten päivä), johon liittyivät omat tapansa.  Vanhasuomalainen "Kekri" sijoittuu samaan aikaan, mutta on maataloudellinen satovuoden taitekohtaan sijoittuva työnjuhla.

 

Kun kristinusko levisi kehotettiin lähetystyöntekijöitä sulauttamaan kristittyjä tapoja pakanallisiin juhliin sen sijaan että niitä olisi kielletty.  Näin ollen edellä mainittu pakanallinen juhla korvattiin kristinuskon marttyyreille omistetulla juhlalla (omnium sacntorum).  Paavi Gregorius III siirsi aiemmin toukokuun 13. päivänä vietetyn Neitsyt Marian ja marttyyrien muistopäivän lokakuun 31. päiväksi 800-luvulla.  Irlannissa kyseinen päivä sai nimen "All Hallows´  Eve" eli "Kaikkien pyhien aatto".  Marraskuun ensimmäinen päivä oli varsinainen juhlapäivä "All Saints Day" (All Hallows´ Day), "Kaikkien pyhien päivä".

 

Esimerkiksi Meksikossa halloweenin vastine on kuolleiden päivä (Dia de los Muertos) ja Etelä-Amerikassa halloween tunnetaan nimellä Noche de Brujas eli noitien yö.

 

Aikojen saatossa kurpitsalyhdystä on muodostunut tärkein halloweenin tunnus.  Tuo irvistävä kurpitsa tunnetaan myös nimellä "Jack O´Lantern".  Irlantilaisen tarinan mukaan lyhdyn nimi tulee Jack-nimiseltä juopolta, joka kiristi pirulta lupauksen, ettei hänen sielunsa joutuisi helvettiin.  Häntä ei kuitenkaan hyväksytty taivaaseenkaan.  Piru taasen heitti Jackille helvetistä hiilen, jonka mies säilöi lyhdyksi evääksi ottamansa nauriin sisään.  Siitä lähtien Jackin sielu on sitten etsinyt itselleen sopivaa lepopaikkaa pienen lyhdyn valossa.  Nauris on Yhdysvalloissa vaihtunut kurpitsaan.

 

Lyhtyjen lisäksi halloweenin kuvastoon kuuluvat vainajat, aaveet, vampyyrit, noidat ja mustat kissat.  Yhdysvalloissa halloweenia vietettäessä saattaa ovelle ilmestyä joukko erilaisiin halloween-asuihin pukeutuneita lapsia huutaen: "Trick or treat!" eli "Karkki vai kepponen", jolloin olisi hyvä tarjota heille makeisia, jolloin kepponen ei astu kuvaan.  Aikuisilla on omia naamiaisjuhliaan.

 

Katolinen kirkko vastustaa halloween-juhlaa pakanallisena.  Ranskassa kirkko on pelännyt halloweenin syrjäyttävän pyhäinpäivän vieton.  Ortodoksinen kirkko suhtautuu juhlaan myös kielteisesti siihen sisältyvien pakanallisten ainesten vuoksi.  Suomeen Halloweenin toi Helsingin sotainvalidien naisjaosto vuonna 1950 kun he järjestivät Kalastajatorpalla "Halloween Partyn".

 

Useimmissa maissa pyhäinpäivä on 1. marraskuuta ja näin ollen sen aatto halloween on 31. lokakuuta.  Suomen evankelis-luterilainen kirkko on kuitenkin 1950-luvulta alkaen viettänyt pyhäinpäivää liikkuvasti välillä lauantai 31. lokakuuta - 6 marraskuuta.

 

Joka tapapuksessa omien mieltymystemme mukaisesti hyvää pyhäinpäivää ja halloweenia toivottaen.

 

 

 

Kyläniemen omat nettisivut - www.kylaniemi.fi (1)

10.10.2015

Kyläniemessä on otettu uusi harppaus nykyaikaan.  www.kylaniemi.fi eli omat nettisivut on avattu. 

 

Kyläniemen Valokuituosuuskunta toteutti kyläniemeläisten kanssa, vakituisten ja vapaa-ajan asukkaiden, jo aikaisemmin ensimmäisen kunnon loikan.  Sen työn tuloksena valokuitukaapeliverkko rakennettiin ennätystahtia.  Kyläniemi toimi tiennäyttäjänä ja "uudisraivaajana" koko Etelä-Karjalassa kaapeliprojektien suhteen.  Monissa osissa Suomea oltiin jo lähdetty liikkeelle aikaisemmin.  Nyt monissa Etelä-Karjalan kunnissa ollaan herätty.  Kyläniemessä kuitenkin on eletty jo nykyaikaa.

 

Paljon kuvaavaa on se, että valokuitukaapeliprojektin suunnitteluun ja hakemusmenettelyyn (EU:n maaseudun kehittämisrahaston avustus) kului aikaa yli kaksi vuotta.  Itse rakennustyö toteutettiin 1,5 kuukaudessa.  Päteekö tässä sanonta "hyvin suunniteltu on puoliksi tehty", vai onko byrokratiallakin osuutensa?  Tiedä häntä.  Olennaista on kuitenkin että maaliin päästiin.  Ja nyt voidaan nauttia nykyaikaisista yhteyksistä.  On aivan sama tekeekö töitä tai käyttääkö yhteyksiä muuten Helsingin tai Lappeenrannan keskustassa verrattuna Kyläniemeen.  Itsekin olen mielelläni hoitanut työasioita Kyläniemestä käsin, nauttien samalla ympäröivän luonnon antamasta mielenrauhasta, eikä minun ole tarvinnut lähteä minnekään saadakseni asiat hoidetuiksi.

 

www.kylaniemi.fi - miksi?  Mieleen tulee muutamia viime vuosien aikana eri yhteyksissä esiin nousseita tekijöitä, joista nostan muutaman esiin tässä yhteydessä.  Useampi Kyläniemeen vapaa-ajan asunnon kautta siteet omaava tuttavani on tiedustellut minultakin seuraavia asioita: mistä löytäisin sellaista ja sellaista tekevän urakoitsijan, hyvän tekijän, lähtien metsätöistä rakennuspohjien tekoon, takan muuraamiseen, lvi-osaajan, sähkömiehen tai -naisen, polttopuiden toimittajan, pihasuunnittelijan ja töiden toteuttajan, mökkitalkkarin...  Tätä luetteloa voisi jatkaa lähes loputtomiin.  Kaikki eivät myöskään tiedä että Häkkisiltä voi hankkia kalaa myös Kyläniemessä, tai Antilta ja Joonakselta tilata kalastusreissuja Saimaalle.

 

Toisin päin voi ajatella myös niin että www.kylaniemi.fi voi luoda kauppapaikan kaikille edellä mainituille, ja muillekin, tarjota palvelujaan Kyläniemessä asuville ja käyville.  24/7 eli arkeen, pyhään tai kellonaikaan katsomatta.  Utulan kauppakin voisi kertoa omista mahdollisista tarjouksistaan ja loistokkaista järjestämistään tapahtumista (hyvänä esimerkkinä menneen kesän Beatles ilta Suomen ykkösrivin artistin Jyri Nikkisen ja hänen bändinsä voimin), hyvissä ajoin etukäteen.  Nettisivuja voi ja niitä pitää kehittää jatkuvasti, alusta lähtien.  Ajtuksia ja ideoita otetaan varmasti vastaan.  Niitä kannattaa lähettää vaikka Kyläniemen Valokuituosuuskunnan puheenjohtaja Tuomo Puhakaisen sähköpostiin tuomo.puhakainen@kylaniemi.fi (tai tuomo.puhakainen@winesaimaa.com). 

 

Ajankohtaisista asioista ja tapahtumista, kuten vuotuisista kalakilpailuista, kannattaa ehdottomasti viestiä www.kylaniemi.fi sivujen kautta.  Kyseessä ovat meidän "kyläniemeläisten" (joita olemme kaikki Kyläniemessä ollessamme) yhteiset sivut.  Ne muodostavat meille eräänlaisen päätien jossa voimme surfata tiedottaen ja saaden tietoja, Kyläniemen omasta "tietopankista".  Sivujen merkitys on niin suuri kuin meistä itse kukin niille haluaa ja on valmis antamaan.  Eiköhän anneta meistä kukin tuo oma pieni panoksemme yhteiseksi hyväksi, joka koituu samalla myös meidän itse kunkin omaksi hyväksi, kykyjemme ja taitojemme mukaisesti.  Yhteisöllisyyttämme samalla vaalien, ja yksityisyyttämme kunnioittaen.

 

Kyläniemessä näitä rivejä kirjoittaen, Timo Multanen